Hae
Aino Mäkelä

Juuri silloin, kun ei millään pystyisi

Kellojen siirtäminen talviaikaan on aina varma merkki siitä, että edessä on kaamos. Pitkiä pimeitä päiviä, jolloin valonpilkahduksia ennättää näkemään vain lounastauon kauppareissulla. Ja tuntuu, kuin se pimeys veis meistä mukanaan puolet energiasta.

Mutta mitä sitten, kun energia katoaa pimeyden mukana? Edelleen silti olisi kyettävä tekemään samoja asioita, kuin valoisinakin kausina.. Mutta työpäivän jälkeen ainoa houkutteleva asia on sohvanpohja, eikä puhettakaan että ruoanlaitto tai siivoaminen innostaisi. Salitreenistä puhumattakaan!

Helposti siinä vaiheessa mieli tekee kepposen. Se alkaa vellomaan kaikessa tekemättömässä, ja alkaa luomaan stressiä ihan turhanpäiväisistä asioista. Tuntuu, että tekemistä on enemmän mitä aikaa ja stressikäyrät alkaa nousemaan varkain. Rennosti ei voi ottaa, koska jos sen virheen tekee, niin hommat kasaantuu vielä lisää. Juodaan kahvia, jotta kone pysyy käynnissä ja energiaa voidaan hankkia vielä lisää macan kaltaisista energisöivistä superfoodeista. Lisää kaasua vaan, niin hommat hoituu!

Tuota virhettä, ei kannata tehdä.

Sillä juuri se hetki, kun tuntuu että on niin kiire ettei edes omia ajatuksiaan kuule, on se jolloin täytyy ottaa rennosti. Sulkea puhelin ja jättää tietokone toimistolle. Laittaa villasukat jalkaan ja keittää kuppi kuumaa teetä. Silloin täytyy antaa omalle keholle ja mielelle lepoa ja rauhaa, jotta se pystyy taas toimimaan järkevästi ja loogisesti.

Jos stressaantuneena pumppaa itsensä täyteen kofeiinia ja stimulantteja, kehon ”taistele tai pakene” -tila virittyy vain pahemmin päälle. Se toki auttaa suoriutumaan arjesta, mutta se tekee kyllä muutakin. Nimittäin heikentää unenlaatua, ruoansulatusta ja tekee mielialan helposti kiukkuiseksi.

Ja sitähän me ei haluta, eihän?

Sen sijaan omaa kehoa voi tukea mukautumaan tuohon olotilaan paremmin. Rentoutumalla ja viettämällä ”omaa aikaa” saa aivot lepoa, ja panostamalla kunnon yöuniin. Levollisena ja palautuneena on nimittäin paljon helpompi myös sietää stressiä ja painetta, sekä selviytyä myös hieman haastavammistakin paikoista.

Omalla kohdallani olen havainnut kolme tekijää, jotka auttaa pitämään arjen stressin minimissään. Ensimmäinen on viikon TO DO-lista, josta hoidan kaikki kurjat ja ärsyttävät asiat pois heti maanantaina. Siitä tulee muuten ihan älyttömän kiva, ja helpottunut fiilis! Toisekseen nautin KSM66-Ashwagandhaa ja reishiä vaihdellen, ne tasapainoittaa ja rentouttaa tehokkaasti ja lempeästi. Ja kolmas on jokailtainen disconnect-aika eli laitan puhelimen lentokonetilaan, jotta saan olla ilman ärsykkeitä ja rauhottua unille.

Miten sä suhtaudut stressiin ja ennenkaikkea kaamokseen? Onko tää sulle vaikeaa aikaa, vai meneekö siinä samassa kuin kaikki muutkin vuodenajat?

<3 Aino

LUE MYÖS:
8 vuotta – 8 faktaa / Vegaaninen mac’n cheese / Jokaiselle jotakin

SEURAA MYÖS:
IG @makelaino / FB RAWinto

Oma hyvinvointikäsitykseni

Viime viikonloppuna muistelin kulunutta kahdeksaa vuotta tämän blogin parissa. Viimeisiä kolmea vuotta kuvannut vahvasti sana: blogi-identiteettikriisi. Kriisi siitä, etten ole enää sama ihminen kuin se joka blogin aloittaessani olen ollut, on tehnyt ajoittain kirjoittamisesta vaikeaa.

Sen ajastuksen pohtiminen antoi mulle inspiraatiota tämän kirjoituksen kirjoittamiseen. Koska en ole enää se sama ihminen kuin silloin muinoin, haluan kertoa teille millainen olen nyt. Ja ennenkaikkea – millainen on oma hyvinvointikäsitykseni.

Mulle oman hyvinvointini tärkein mittari on mun oma fiilis siitä, miten voin. Olenko levännyt aamulla, kun herään? Olenko iloinen, vai kärttyinen? Sammunko päiväunille töiden jälkeen, vai porhallanko samalta istumalta metsään koirien kanssa? Vuosien varrella olen kokeillut niin paljon kaikenlaista ja hakkeroinut hyvinvointiani niin monin keinoin, että musta on tullut tosi herkkä erilaisille signaaleille ja niiden avulla olen oppinut myös kuuntelemaan mun kehoani tosi hyvin.

Ja vaikka osaisikin kuunnella, niin totteleminen onkin sitten ihan oma taiteenlajinsa.

Oma kokemus ei aina ole se paras mittari, mutta mitä paremmin omaa kehoaan ymmärtää sitä helpompaa on tehdä valintoja oman hyvinvoinnin puolesta. Yksi asia kun on tosi: se mikä on toiselle hyväksi, voi tehdä toiselle tosi huonoa. Ayurveda on ollut yksi niistä opeista, jotka on syventäneet mun omaa käsitystä itsestäni ja on opettanut mua elämään oman kehotyyppini mukaan.

Siinä missä parhaimmillaan (vai pitäisikö sanoa pahimmillaan?) liikuin viikossa jopa 14 tuntia, on liikunnan määrä nykyään aikalailla seitsämästä yhdeksään tuntia – josta kovatehoista liikuntaa on maksimissaan kolme. Suurin osa omasta liikunnastani tulee pitkistä kävelylenkeistä luonnon helmassa, joskin onneksi meidän kulmien maastot on aika haastavia joten nousuja ja laskuja tulee paljon.

Liikunnassa ainut tavoite on nauttia siitä. Tehdä asioita, jotka tuntuu kivalta ja jotka saa mun olon tuntumaan hyväksi – ja jotka tuo mukanaan myös onnistumisentunteita! Se on tekijä, joka on vaikuttanut positiivisesti myös mun omaan fiilikseen itsestäni.

Rauhallinen liikunta palauttaa ja rentouttaa, ja auttaa mua nukkumaan paremmin. Raskas, repivä liikunta puolestaan nostaa mun kierroksia liikaa ja sen vuoksi se ei enää kuulu niin isosti arkeeni. Ettekä varmaan ylläty kun kerron, että tämän kaiken seurauksena nukun levollisemmin kuin koskaan <3


Entisenä ruokanatsina suhtaudun syömiseen nykyään hyvin rennosti. Ajattelen niin, että kun keliakian vuoksi gluteenista on pakko kieltäytyä niin muita ”pakkoja” en halua itselleni luoda. Liian tiukka kyttääminen syömisten suhteen aiheuttaa itselleni vaan ahdistusta ja oli varmasti aikanaan itselleni vain tapa pitää edes jokin asia elämässä hallinnassa kaiken kaaoksen keskellä.

Oikeastaan kämppiselämän ja poikaystävän myötä opin vasta suhtautumaan syömiseen rennommin. Tottakai mun ruokavalio on silti terveellinen sillä olen oppinut huomaamaan, mikä tekee mulle hyvää ja mikä ei. Mutta siitä huolimatta myös kaikkea muutakin mahtuu mukaan, jopa niitä aiemmin parjaamiani maitotuotteita 😉 Kokonaisuus on kuitenkin se kaiken A ja O.

Kuitenkin ajattelen niin, että suurin vaikutus mun hyvinvointiin ja nykyiseen leppoisaan asenteeseen itseäni kohtaan on ollut terveen itsetunnon vahvistuminen. Peili, puntari, vaatekoko tai tykkäysten määrä somessa ei määrittele mua – eikä ohjaa enää tekemisiäni.

Ajattelen, että se mihin keskityt lisääntyy. Ja juuri siksi haluan keskittyä niihin hyviin juttuihin, vaikka voin myöntää, ettei se aina ole ollut helppoa. Musta tuntuu, että oon ottanut suuren henkisen harppauksen aikuistumisen kanssa kuluneena ”koronavuonna”, jonka ansiosta oon viettänyt kotona enemmän aikaa kuin vuosiin! Ja samalla saanut myös mahdollisuuden tutustua itseeni taas uudestaan.

Tällaisia ajatuksia hyvinvoinnista mulla on nykypäivänä.

<3 Aino

LUE MYÖS:
Elämä on pienestä kiinni / Vegaaninen mac’n cheese / Jokaiselle jotakin