Hae
Aino Mäkelä

Valo pimeydessä

Viimeisten viikkojen aikana mun päässä on pyöriny tosi isot kelat. Musta tuntuu, että oon päivittäin tehnyt jotain oivalluksia ja oonkin kuumeisesti yrittänyt miettiä miten mä niistä teille oikein kertoisin, mutta mun on ollut vaikea muodostaa niistä järkevää kokonaisuutta. Oikeastaan varmasti myös siksikin, että se palapeli on rakentunut hiljalleen pala palalta enkä oo itsekkään oikein osannut hahmottaa kokonaiskuvaa kunnolla.

Kuten mun kirjoituksistakin kävi ilmi, tää syksy oli omalla tavallaan mulle tosi raskas ja väsyttävä. Jostain syystä mulle käy niin aina.. Syystä tai toisesta aina pimeyden tullessa mä vaihdan vaihteen kovemmalle ja käytän kaiken energiani paikasta toiseen suhaamiseen ja koetan tehdä oloani tärkeäksi tekemällä mahdollisimman paljon kaikkea.

Se pimeys ikäänkuin vetää mut mukaansa ja sokaisee mut, saa mut hetkeksi täysin eksyksiin omalta polulta.

Valo pimeydessä

Hetken ajan se suhaaminenkin tuntuu hyvältä ja oma tehokkuus onnistuu tuottamaan mulle mielihyvää. Kunnes seinä tulee vastaan. Sitten tiputaan kovaa ja korkealta, sellaiseen mielen myllerrykseen jossa missään ei tunnu olevan järkeä. Kiukuttaa, väsyttää eikä mikään oikein huvita. Pimeys ympärillä tuntuu ylitsepääsemättömältä ja tekis mieli vaan kaivautua syvemmälle sen syleilyyn eikä enää edes yrittää tehdä mitään järkevää, koska eihän mistään kuitenkaan mitään tulis.

Silloin sitä miettii, että mikä ihme muhun on iskenyt. Kuka mä oikein oon? En tunnista itseäni enää ja alan tuntumaan itselleni vieraalta. Silloin motivaatio herää ja alan etsimään ainutta keinoa päästä kiinni todellisuuteen: etsimällä kaikkia pieniäkin valonpilkahduksia, joita mä sieltä pimeän keskeltä onnistun löytämään. Ja sitten yhtäkkiä, aivan huomaamatta, niistä pienistä valonpilkahduksista on syntynyt sellainen voima joka valaisee koko pimeyden.

Valo pimeydessä

Syksyt ei oo mulle ikinä helppoja, mutta juuri sen vuoksi ne onkin niin antoisia. Ilman vastoinkäymisiä me ei koskaan pyrittäis eteenpäin. Jos me ei ikinä eksyttäis, meidän ei tarvis koskaan löytää takaisin. Jos meidän mieli ei koskaan ois maassa, meidän ei tarvis etsiä valoa eikä välttämättä löydettäis kaikkea sitä, mitä elämällä on meille tarjottavana.

Ja se valon löytäminen.. Se on niin voimaannuttavaa. Tuntuu niin hyvältä muistaa taas, kuka oikeasti on ja mikä itselle on tärkeää, kuinka hyvältä tuntuu olla elossa niin ettei mikään purista rintaa tai paina harteita. Enkä mä halua, tai edes pystyisi, pitämään sitä sisälläni vaan se kuuluu jaettavaksi – yhdessä koettavaksi ja nautittavaksi.

Joskus asiat ottaa aikaa tapahtuakseen, mutta yhden asian haluaisin jokaisen muistavan: se on jokaisen omissa käsissä haluaako nähdä lasin puoliksi tyhjänä vai täytenä. Ja sillä on iso merkitys siihen kuinka voittamattomalta se pimeys tuntuu 🙂

Ihanaa, aurinkoista sunnuntaita! Ja hei pieni kysymys teille: mitä tykkäätte blogin uudesta ilmeestä? Mun mielestä just ihanan raikas ja hyvällä tapaa simppeli.

Allekirjoitus

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

4 kommenttia

  1. Katja kirjoitti:

    Tuli hyvä mieli sun kirjoituksesta :). Kauniit kuvat ja tykkään myös blogin ulkoasusta. Luulen, et tiiän, mitä tuolla valaistumisella tarkotat <3

    • Aino kirjoitti:

      Oi kiitos Katja, ihana kuulla! <3 Kuvat on eiliseltä avantouintireissulta ja kieltämättä maisema oli aivan ihana.. 🙂

  2. Tuikku kirjoitti:

    Kiitos ihanasta tekstistä, juuri tämän tyyppistä jotenkin itse kaipasin just nyt. Vaikka en koe että juuri syksy olisi se ”pimeys” mulle, niin samankaltaisia ajatuksia on ollut.
    Tää voi kuulostaa hieman oudolta, mutta sun blogi on jotenkin todella voimaannuttava, ja ihailen sua todella paljon. Kun mulla tulee huonoja hetkiä, niin jostain syystä usein tulee mieleen sun blogi ja se antaa kauheasti voimaa mulle! Susta tulee jotenkin niin hyvät ”vibat”, ja tarkoitan tällä sellaista positiivista energiaa, jota aina huonoina(ja hyvinäkin) hetkinä toivon itselleni. Kiitos siis lisäpowerista ja kaikkea hyvää jatkoon, olen sitä mieltä että hyvät ihmiset ansaitsee hyviä asioita. 🙂
    Niin ja mukavaa joulun aikaa sinne! 🙂

    • Aino kirjoitti:

      Kiitos itsellesi ihanasta kommentista! Et arvakkaan kuinka paljon se merkitsee mulle, joten iso iso kiitos <3 Juuri tuollaista fiilistä haluankin kirjoituksillani saada aikaan joten kiitos kun jaksoit kirjoittaa tän kommentin – arvostan sitä tosi paljon 🙂

      Ihanaa joulunaikaa sullekkin! Ja todellakin oon samaa mieltä: hyvät ihmiset ansaitsee hyviä asioita, kaikkea ihanaa siis sulle jatkoon ja tulevaan vuoteen <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *