Häpeä ja paha mieli
12
Eilen pohtiessani fyysistä hyvinvointiani mulle tuli vähän tyhjä olo. Vähän paha mieli ja toisaalta tosi hämmentynyt sillä jouduin kohtaamaan mun ajatukset joita olin niin pitkään vältellyt. Nyt kun mä myönsin ne itselleni niin toki tiedän niiden lymyilleen mun takaraivossa jo pidempäänkin.. Joiltain asioilta on vaan niin helppo sulkea silmänsä.
Enkä usko, että tänään oli ihan sattumaan, kun kirjastossa vahingossa valitsin lehtipinosta viime torstain Helsingin Sanomat luettavakseni. Ja ensimmäisellä summassa avaamallani aukeamalla komeili artikkeli häpeästä. Häpeä tekee rumaksi – otissko oikein huusi mun nimeäni! Teksti oli pysäyttävä ja auttoi vielä entisestään tajuamaan omia ajatuksiani itsestäni.
Artikkelin voitte halutessanne lukea täältä.
Mä olen tänäänkin monta kertaa tän päivän aikana tuntenut häpeää. Tunnen häpeää sanoessani mielipiteitäni ääneen, sanoessani kerrankin elämässäni ei ja koen häpeää myös silloin, kun joku osoittaa mulle luottamusta.
Mistä se häpeä oikein kumpuaa?
Tarpeesta miellyttää. Se on vastaus mun kohdallani ja siitä mä haluaisin päästä eroon. Oon jo monen monta kertaa toitottanut itselleni kuinka mun ei tarvi miettiä sitä, että miellyttäisin jotain muuta – sillä silloin en oo oma itseni. Jos en toimi täydestä sydämestäni vaan lähinnä sen pohjalta mitä mä oletan multa odotettavan silloin toimin väärin. Väärin itseäni kohtaan ja sellaisen taakan kantaminen on raskasta.
Kaikkia ei tarvitse miellyttää. Kunhan itse teet asioita joista nautit, sanot mielipiteitä joiden takana voit seisoa ja puet päällesi juuri sellaisia vaatteita kuin haluat voit nauttia täysin omasta olostasi.
Mietitäänpä nyt esimerkiksi työhaastattelua. Jos sanot siellä olevasi järjestelmällinen tyyppi, vaikka oikeasti oot kaikkialta myöhässä ja elämä on lähinnä kaaos niin todennäköisesti tuut olemaan myöhemmin ongelmissa. Tai jos oikeasti tykkäät pukeutua tennareihin ja huppariin, mutta tehdäksesi ensitreffeillä vaikutuksen pukeudut korkkareihin ja kauluspaitaan sekä juttelet nätisti säästä teet itsellesi todennäköisesti vain hallaa. Vaikka se saattaisinkin poikia uudet treffit 😉
On aika rankkaa esittää olevansa jotain muuta mitä on. Ja varsinkin yrittää ylläpitää sitä harhakuvaa itsestään. Sen takia suosittelenkin kaikille avoimuutta ja rehellisyyttä, vaikka se johtaisikin epäonnistuneeseen työhaastatteluun tai huonoihin ensitreffeihin. Sillä minkälaista olisi elämä unelmien poikamiehen kanssa, joka tykkää jostakin muusta kuin sun oikeasta persoonasta? Yhden illan voin hyvinkin esittää olevansa joku muu, mutta koko elämän jatkuva roolileikki käy loppupeleissä aika raskaaksi.
Ihanaa! Nyt voin mennä hymy naamalla unille toivoen, että joku teistä saisi tästä kirjoituksesta jotain iloa. Älkääkä hävetkö vaan olkaa rohkeasti juuri sellaisia kuin olette, sillä jokainen on ainutlaatuinen ja jokainen meistä kyllä löytää paikkansa. Jos joudut esittämään päivästä toiseen sitä mitä olet, et todennäköisesti ole löytäny vielä sitä sun omaa juttua – teille kaikille suosittelen seikkailua omiin ajatuksiin ja rohkeasti hyppyä kohti tuntematonta!
Se on nimittäin aika vapauttavaa.
<3 Aino
PS. Keskustelu mun ihanan ystävän kanssa tästä postauksesta:
– Ihana kirjoitus!
– Ai oliko? Mua alko vähän kaduttaa sen kirjoitus.
– Eiku IHANA!! Et nyt häpeile sitä!
– Hahhah hyvin sanottu! En häpeä. Sillä just tota mieltähän mä oon.
Kiitos!<3 Hyviä juttuja kirjoitat! Jatkathan vielä. Mulle tuli sellainen olo, etten ole yksin, joku kelaa samoja juttuja!
Kiitos itsellesi, ihana saada jakaa omia ajatuksia – varsinkin jos joku toinen saa niistä voimaa <3
Ei olis voinu pahemmin/paremmin kolahtaa omaan elämään! Viime aikoina oon tajunnu, että mietin liiankin paljon sitä, mitä muut ihmiset musta ajattelee. En enää osaa olla oma ihteni, vaan alan helposti myötäilemään muiden mielipiteitä ja sanomisia. Ja pikkuhiljaa alan ahtautua muiden tekemään muottiin, vaikka en sinne oikeasti sopis.
Yks iso asia itelle oli se, että sain yhden ystäväni kanssa puhuttua asiat selviksi, koska todella luulin, että hän olettaa minusta jotain, mitä en ole. Mutta ei hän edes odottanut, vaan oli itsekkin miettinyt, kuinka olin muuttanut käyttäytymistäni ja en enää puhunut hänen kanssaan asioista. Olin sen keskustelun jälkeen jotenkin niin vapautunut ja onnellinen. Ja taas elämä on helpompaa ja mukavampaa, kun ei tarvitse esittää tai olla jotain, mitä ei oikeasti ole.
Itsekkin osallistuin Oman elämäni inventaarioon, koska nyt haluan oikeasti löytää itseni ja tutustua siihen henkilöön paremmin 🙂
Ihana kuulla, että lähit mukaan! Se on oikeesti tosi silmiä avaavaa, kun siihen uskaltaa heittäytyä täysillä mukaan 🙂 Ja mä uskon kans kyllä nimenomaan tuohon keskustelun voimaan. Sekä musta tuntuu myös, että monesti ihmiset kuvittelee itsestään liikoja – siis että tosi moni muka ois ajattelis jotain pahaa tms itestä, vaikka todennäkösesti niin ei ookkaan. Jos nyt yhtään ymmärrät mitä tarkotan.. 😀 Mä kun kerran purkauduin mun kaverille jostain mun tälläsistä tuntemuksista jostain toisesta tyypistä niin se vaan tokas, että ”luuletko että se jaksaa miettiä tuommosia” millon tajusin, että joo – ei varmasti jaksakkaan 😀
niin just aino, ihana postaus ! oot niin asian ytimessä <3 ja höpsö turhaan aamullakaan pyysit sitä viestiä anteeksi, tiesin ettet tarkottanu pahalla :-)<3 PUS !
Awwww kiiitos <3 PUS!
Tosi tuttuja fiiliksiä ja oloja!!
Ihana kun kirjoitat näistä. Ja ihana kirjoitus! 😉 <3
pus!
Pus pus <3 Kiitos muru!
Tuohon tarpeeseen miellyttää muita ihmisiä ja miettiä koko ajan, mitä muut ajattelevat auttaa onneksi ihan luonnostaa yksi asia: ikä. Itse olen huomannut, että mitä enemmän ikää tulee, sitä vähemmän mua kiinnostaa, mitä muut musta ajattelevat – mukaan lukien aviomies 😉 Taidan siis vanheta yksin 😀
Nojoo mä uskon näin kans! Ja myös toivon 😀
Just eilen olin itku kurkussa juoksulenkillä tällaisten häpeän tuntemusten takia. Mua pelottaa hirveästi että annan itsestäni jotenkin väärän kuvan ja harhaanjohdan ihmisiä. Esimerkiksi juoksun kanssa jos mulla on yksi huono lenkki niin ajattelen että kaikki saavutukseni sitä ennen on jotenkin mitätöity ja on valehtelua sanoa olevani 2:42 maratoonari jos sinä päivänä just ei kulje sitä vauhtia. Mutta eihän se yksi huonompi päivä kumoa kaikkea sitä mitä oon tehnyt aikaisemmin tai tee niistä valhetta…silti vaan tulee jotenkin niin syyllinen olo. Mutta Joo, Tää on kyllä yksi asia missä saisi petrata ja eka askel onkin sen tunteen tunnistaminen.
http://www.karhusportscience.com
Mä niin ymmärrän mitä tarkotat! Siis mä menin äskön treeneihin harjotteleen tekniikkaa, ihan puhtaasti siis pelkkää tekniikkaa ja tein ihan tosi pienillä painoilla, ja kokoajan mulla teki mieli huudella kaikille, että joo tekniikkaa tässä treenailen, kyllä oikeesti nousis enemmänki rautaa! Hahha 😀 Onneks ketään muuta ei kyllä kiinnostanu et mitä tein ja sain puhtaasti keskittyä omiin hommiin, mutta silti.. 😀