Hae
Aino Mäkelä

Itsensä motivaattori

Itsensä motivaattoriTuntuu aika hassulta, että en oo kahteen viikkoon omistanu jäsenyyttä kuntosalille. Näin kuntosaliaddiktina ja aiemmin jopa kymmeniä tunteja viikossa treenaten viettäneenä on itseasiassa ollut aika vapauttavaa huomata, että vähemmälläkin pärjää.

Itseasiassa oon viimeaikoina ollut paljon innokkaampi ja motivoituneempi treenaaja mitä aikoihin! Salilla käyminen nyt oli sellainen hyväksi havaittu tapa, jossa sain hien virtaamaan ja energiaa purettua, mutta nyt oon oppinut innostumaan liikunnasta taas ihan uudella tapaa ja se jos joku on siistiä!
Itsensä motivaattoriEn siis oo kuluttanut näitä viikkoja pelkästään sohvalla makoillen – en todellakaan! Mun treenaaminen on ollut tosi monipuolista: oon lenkkeillyt paljon sekä kävellen että juosten, pidempiä ja lyhyempiä matkoja, haastanut itseni tehokkaisiin tabatatreeneihin, tehnyt tuskaisia porrasrääkkejä ja joogannut sekä tehnyt tehokkaita treenejä ihan kotioloissa.

Tää kaikki on todistanut mulle sen, että se halu ja motivaatio liikkumiseen lähtee musta itsestäni. Haluan liikkua. Haluan kehittää mun taitojani. Haluan oppia uutta. Mutta ennenkaikkea haluan nauttia siitä mitä teen ja voida hyvin!
Itsensä motivaattori Itsensä motivaattoriPitkästä aikaa mulla on myös tavoite treenaamisen suhteen. Haastoin nimittäin mun ystäväni ja siskon mun kans juoksemaan Ruskamaratonille tulevana syksynä ja mulla on tavoitteena puolikas. Oon aina halunnut juosta puolimaratonin ja se tahto on kasvanut entisestään viime syksyn jälkeen, kun selvisin mun jalan kanssa ilman leikkausta. Ja nyt mä aion tehä sen!

Sitä varten mun on kehitettävä mun kestävyyskuntoa ja parannettava lihasvoimaa. Mun jalkojen täytyy jaksaa viedä mua 21 kilometrin matka maaliviivan yli, joten just nyt mun on keskityttävä etenkin jalkapöydän treenaaminen ja jalkojen tasapainoisen asennon sekä linjauksen hakemiseen sekä liikkuvuuteen. En aio juosta aikaa vastaan, haluan oikeastaan vaan näyttää itselleni pystyväni siihen.
Itsensä motivaattoriVuosi sitten mulle sanottiin, että mä en pysty enää koskaan juoksemaan. Oon niin onnellinen siitä, että pystyn, siitä että sain jumpattua mun jalan kuntoon enkä joutunut leikeltäväksi.

Kiitoksena itelleni aion myös pystyä tähän – aion todistaa, ettei mikään oo mahdotonta eikä koskaan kannata sanoa, ei koskaan 🙂

Energiaa ja iloa kaikkien viikkoon,
<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

2 kommenttia

  1. Tiina kirjoitti:

    Ihanan energinen Aino!! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *