Hae
Aino Mäkelä

Takaisin koulunpenkille – mitä opiskelen ja miksi?

Viime viikonloppuna palasin koulunpenkille, kun aloitin uuden inspiroivan ja mielenkiintoisen matkan – nimittäin koirahieroja -opinnot Tampereen Koirahierojakoulussa. Koulu tulee kestämään seuraat kymmenen kuukautta, jotka tulee sisältämään lähipäiviä, etäopiskelua ja tietysti harjoitushoitoja.

Tuleva vuosi tulee siis olemaan rankka, sillä teenhän mä arkisin sen kahdeksan tuntia töitä ja opiskelen samalla myös sähköistä markkinointia. Edessä on myös oman asunnon myynti ja toivottavasti muutto, joten vaikka moni asia onkin vielä hyvin epävarmaa niin yksi asia on varma: tylsää ei tuu olemaan!

MIKSI KOIRAHIEROJa?

Mun elämä muuttui täysin vajaa pari vuotta sitten, kun Ismo tuli taloon. Vaikka mulla on aiemminkin ollut koiria niin mun käsitys koirista ja niiden hyvinvoinnista on muuttunut paljon.  Varmasti osittain sen myötä, että mun kokonaisvaltainen käsitys hyvinvoinnista ylipäätään on paljon syvemmin mitä aikoinaan. Kaikkien omien vaivojen ja ongelmien vuoksi ymmärrän niin paljon selvemmin sen, että meidän kehossa kaikki vaikuttaa kaikkeen – ja se ihan sama pätee myös koiriin.

Koirahienonnan ja -käsittelyjen maailmaan tutustuin kunnolla Ismon ja Tuulan myötä. Mulla oli käsissä kaksi hyvin erilaista tapausta: toinen oli jäykkä kuin rautakanki ja toinen puolestaan löysä kuin kastemato. Se valtava käsittelyiden aikaansaama muutos, minkä oon nähnyt mun koirissa on inspiroinut mua ihan valtavasti.

Oon niin onnellinen, että oon osannut viedä mun koirat oikeiden ihmisten käsiin ja oppinut enemmän koirista, sekä siitä miten voin pitää niistä mahdollisimman hyvää huolta. Ja sitä samaa haluan tarjota myös muille.

KOIRIEN HYVINVOINTI EDELLÄ

Sen lisäksi että mun koirat on mulle ihan äärettömän rakkaita me myös harrastetaan paljon yhdessä. Tällä hetkellä meidän päälajina on koiranäyttelyt, jota monet eivät edes miellä varsinaiseksi lajiksi eivätkä ainakaan ajattele sen vaativan koiralta fyysisesti mitään tai kuormittavan koiraa. Koiranäyttelyt on kuitenkin koiralle todella kuormittava harrastus ja etenkin pitkät ajat häkissä maaten, kun ajetaan jopa tuhansia kilometrejä harrastuskohteisiin.

Jo pelkästään näyttelyiden kannalta on tärkeää, että koira on fyysisesti parhaassa mahdollisessa kunnossa – se tietysti vaikuttaa aina suoritukseen ja lopputulokseen. Sama pätee myös muihin lajeihin: jos koira on juminen ja sen suorituskyky on heikentynyt, on varmasti harrastamisessa edessä haasteita.

Harrastuskoira siis vaatii huolenpitoa ja käsittelyä, mutta aivan yhtälailla kuin me tavan tallaajatkin voidaan jumiutua voi sama tapahtua ihan kotioloissa viihtyvälle koirallekkin. Passiivisuus, vääränlainen fyysinen kuormitus, hihnassa vetäminen, sohvalta tippumiset ja muut poikkeukselliset traumat voi aiheuttaa koirille hyvinvointia heikentäviä jumeja. Koira kun ei osaa itse kertoa kivuistaan, on meidän omistajien vastuulla pitää niiden hyvinvoinnista huolta.

Tosiaan ensimmäinen opiskeluviikonloppu on jo takana ja ahkera opiskelu on alkanut. Ja vitsit että oli mielenkiintoista! Aika meni tosi nopeasti, vaikka olinkin vielä aika pahasti syysflunssan kourissa.

Kotona opiskelu on jatkunut ja osaankin jo aika hyvin päälihaksia latinaksi ja suomeksi, minkä lisäksi oon harjoitellut erilaisia hierontaotteita ja tekniikoita päivittäin omiin koiriini. En tee sitä siksi, että mun olis pakko, vaan siksi että mä haluan. Mä haluan oppia! Mä haluan osata auttaa, mä haluan kehittyä ja tehdä oivalluksia. Mulla on tavoitteita jatkokouluttautua vielä hierojasta eteenpäin, joten opiskelu ei tuu loppumaan vielä ihan hetkeen.

Ja mä haluaisin, että mahdollisimman monen koiranomistajan silmät aukeaisi oman koiran hyvinvoinnin suhteen.

<3 Aino

LUE MYÖS:
Someton päivä / Näin selvisin ilman leikkausta / Lonkan rasitusmurtuma

SEURAA MYÖS:
IG @makelaino / FB RAWinto

Mitäs nyt?

Elämä on mennyt jo pitkään sellaista vauhtia, etten oo kerennyt ihan hirveästi kertoilla mitä kaikkea tässä onkaan tapahtunut. Pähkinänkuoreen tiivistettynä: PALJON! Ja silti tavallaan ei yhtikäs mitään.

Jotenkin ne arkiset jutut on jääneet uupumaan blogista, kun tuntuu ettei elämässä enää tapahdu samalla tavalla kuin Helsingissä asuessa.. silloin jokainen päivä oli erilainen, täynnä eri ihmisiä, lounastreffejä, pressitilaisuuksia. Nyt mun elämä on tasaisempaa, jonkun mielestä ehkä tylsempää, mutta mun mielestä monin kerroin antoisampaa.

Mitä oikeasti kuuluu?

Kiitos kysymästä, hyvää kuuluu. Vaikka samalla tuleva syksy ahdistaa ja sen vuoksi kaipaan jo nyt lepoa. Niin paljon isoja asioita tulee tapahtumaan ja silti niin moni juttu on auki, että olo on sen vuoksi vähän turvaton – aina siihen asti, kunnes muistan että asiat järjestyy kyllä ja sujuu hyvin omalla painollaan. Ja onhan mulla onneksi maailman parhaat tukijoukot rinnalla!

MITES TÖISSÄ?

Kivaa ja kiirettä – niinku aina! Työt ei tekemällä lopu ja se ei kyllä haittaa. Musta tuntuu, että oon tän vuoden aikana kehittynyt aika paljon työntekijänä. Siis oppinut suunnittelemaan, ennakoimaan ja olemaan järkevämpi. Oon myös vihdoin oppinut sanomaan oikeasti EI! Ja se on tosi siistiä ja vapauttavaa.

Parisuhde / perhe /ystävät?

Näille haluaisin enemmän aikaa, mutta koska muillakin kun mulla on oma elämä ja menoja niin aina se ei oo mahdollista. Parisuhteen osalta koen olevani tosi onnekas ja mulla on tosi turvallinen ja hyvä olla <3 Ystävät on parhaat mahdolliset ja perhettäkään en pois vaihtais, vaikka toki saisivat vaan asua vähän lähempänä. Onneksi on puhelin ja WhatsApp, joka tekee yhteydenpidon ja oman arjen jakamisen helpoksi!

Matkat?

No niitähän riittää, vaikkei enää niin hurjia maailmanvalloituksia kuin aiemmin. Seikkailureissut on vaihtuneet harrastusmatkoihin koirien kanssa, ja ne on yleensä kaikkea muuta kuin rentouttavia ja palauttavia – mutta onneksi ihan superantoisia! Ja hauskoja ja ikimuistoisia.

Harrastukset / hyvinvointi?

Harrastaminen on kivaa ja treenien suhteen oon löytänyt balanssin, mutta muuten kärsin edelleen ”kaikki tai ei mitään” -syndroomasta. Edessä on pitkä ja raskas syksy, ja uskon että harrastukset tulee olemaan mulle henkireikä eli sitä aikaa kun en voi ajatella mitään muuta, ainoastaan vaan olla läsnä hetkessä ja nauttia.

Koen voivani hyvin, mutta jotain viilauksia on tehtävä ettei syksystä tuu kohtuuttoman kuormittavaa. Palauttava ilta-reishi ja meditaatio/hengitysharjoitukset tulee varmasti olemaan kova sana!

Inspiroi eniten/vähiten?

Syksy, luonto, metsä ja unelma uudesta kodista, joka on toivottavasti pian toteutumassa. Toisaalta vähiten inspiroi ajatus oman kodin myymisestä ja kaikesta siihen liittyvästä vaivasta.. kieltämättä tää syksy tulis olemaan paljon helpompi ilman sitä, mutta joskus on venyttävä unelmiensa eteen. Eikö? 😉

Tällä hetkellä syön/katson/luen?

Syksyllä maistuu kaikki lämmittävät ruoat, erityisesti tuhdit pastat ja itsetehdyt pizzat! Myös lämpimät uunijuurekset maistuu kesän jälkeen poikkeuksellisen hyvältä. Salatut Elämät on tehnyt pysyvän paluun mun arki-iltoihin ja se onkin oikeastaan ainut ohjelma, jota edes viitsin katsoa 😀 Tosin Rahapajan uus tuotantokausi kutkuttelis myös! Lukea en oo ihan hirveästi kerennyt mikä harmittaa, vaikka Lars Kepler odottaakin yöpöydällä omaa vuoroaan.

Mitä odotan?

Rehellisesti? Sitä, että oon saanu mun kodin myytyä ja ollaan päästy muuttamaan meidän unelmien kotiin metsän keskelle.

<3 Aino

LUE MYÖS:
Someton päivä / Aina voi olla hyvä päivä / Parasta minussa

SEURAA MYÖS:
IG @makelaino / FB RAWinto