Hae
Aino Mäkelä

Olemisen sietämätön keveys – voiko suorittaja oppia vaan olemaan?

Ohhoh – jo toinen blogipostaus kuukauden sisään! Ajatuksissani oon toki jo luonnostellut useampaakin kirjoitusta, mutta oon viettänyt niin paljon aikaa sienimetsissä haahuillen ettei aikaa kirjottamiselle oo liiemmin jäänyt. Onneksi tänään kuitenkin sataa, niin on täydellinen hetki käpertyä kone sylissä sohvalle lämpimien vilttien väliin.

Yks asia mitä oon miettinyt tässä viimeisen kuukauden on mun oma sisäsyntyinen suorittamisen tarve ja meillä Suomessa vallitseva suorittamisen ihannointi. Kun heinäkuun kesäloman jälkeen mun opiskelut alkoi varsinaisesti vasta tällä viikolla, on tässä tosissaan ollutkin aikaa ajatella – ja opetella kestämään ”tekemättömyyttä”. Kysehän ei ole siitä että olisin vain maannut sohvalla tekemättä mitään, mutta tuntui lähes syylliseltä olla tekemättä mitään hyödyllistä. Siis suorittamatta. Tein toki kaikenlaista muuta – ulkoilin, siivosin, reissasin, harrastin, sienestin ja marjastin. Mutta se oli sellasta rentoa kivaa tekemistä, joka ei vaatinut aikatauluja eikä mun sisäinen suorittaja saanut niistä minkäänlaista kiitosta.

Saatoin herätä vasta kymmeneltä ja syödä aamupalaa vielä puolenpäivän jälkeen. Oli huvittava tajuta, miten se sinnikäs suorittaja mun sisällä aina välillä yritti ravistella mua tuntemaan huonoa omaatuntoa tästä kaikesta rentoudesta ja huolettomuudesta. Ristiriitaisuuden tunteet omassa päässä oli lähes huvittavia!

Ja kai sitä omalla kohdalla se suorittaminen on aina tuntunut sellaiselta tutulta ja turvalliselta. Antanut tietynlaista merkityksellisyyden tunnetta, tuonut kokemusta siitä että olen tärkeä ja hyödyllinen. Ja suorittamisen viidakkoon on myös aina ollut helppo paeta, jos oikea elämä on alkanut ahdistamaan – suorittajana olen aina ollut ihan ykkösluokkaa, ja siitäkös mun ego on aina saanut rakastamaansa boostia.

Ehkä vois siis ajatella, että viimeaikoina on tullut taas tutustuttua paremmin siihen kuka oikeasti olen, kun suorittajaminä väistyy takavasemmalle. Ja näin lyhyen tutustumisen perusteella sanoisin, että sille tyypille kannattaa antaa mahdollisuus päästä täyteen potentiaaliinsa.

Voiskin sanoa, että opintojen suorittaminen on tuntunut aivan lastenleikiltä siihen verrattuna, miten haastavaa on ollut oppia vaan olemaan. Oppia nauttimaan siitä, ettei ole pakko tehdä yhtään mitään ja voi tehdä just sitä mitä haluaa ja milloin haluaa. Nyt kuukauden harjoittelun jälkeen tää alkaa jo onneksi jo ihan sujua, eikä tunnu enää niin nololta sanoa että mun arki nyt on vähän tämmöstä rentoa olemista vaan – ja siinä sivussa vähän mielekkäiden aiheiden opiskelua.

Toki oon kiitollinen mun ahkeralle suorittajaminälle, sillä ilman sen sisukkuutta en pystyis nauttimaan tästä kaikesta vapaudesta nyt. Teinhän kaksi vuotta määrätietoisesti töitä sen eteen, että tämä kaikki olis nyt mahdollista – joten nyt haluan antaa itselleni luvan nauttia oman vuosien ahkeruuden kantamasta hedelmästä, ilman mitään omantunnontuskia.

Ja tiedän, että luvasta huolimatta tää harjoittelu on vasta alkumetreillä. Olkoon se siis tän opintovapaan yks tavotteista – oppia sietämään tätä olemisen sietämätöntä keveyttä.

Kuvat on viime viikonlopulta, joka oli mitä rennoin päätös mun kesälomalle.

Kiitos kun luit – ottakaahan viikonloppuna oikein rennosti,
<3 Aino

SEURAA MYÖS:
IG @makelaino / FB RAWinto

Uusi luku elämässä

Hei vaan pitkästä aikaa.. vieläköhän joku muistaa, kuka täällä kirjoittelee?!

Viime kirjoituksesta on vierähtänyt aikaa pitkä tovi. Kirjoittaminen on aina ollut mulle todella tärkeä voimavara ja tapa jäsentää omia ajatuksia, jakaa inspiraatiota ja toteuttaa itseäni. Mutta jossain vaiheessa jotkut tärkeätkin asiat voi unohtua arjesta.. kun päivisin istuu vähintään kahdeksan tuntia koneella töitä tehden, ei sen jälkeen hirveästi huvita enää avata konetta uudelleen. Ja kun joku rutiini katkeaa, ei siitä saa enää niin helposti uudelleen kiinni.

Mutta nyt mun elämässä on ainakin hetken aikaa ihan uudet kuviot, ja mä haluan taas saada kirjoittamisen osaksi omaa arkea. Joten kokeillaan kuinka hyvin tämä multa vielä luonnostuu.. 😉

Uusi arki

En muista kirjoitinko koskaan blogin puolelle saaneeni opiskelupaikan. Siitä on aikaa jo kaksi vuotta, mutta nyt vasta pääsen paneutumaan opiskeluun kunnolla. Ensimmäisen vuoden yritin sinnikkäästi opiskella töiden ohessa, mutta matematiikan kiemurat ei oikein tarttuneet päähän pitkien työpäivien jälkeen ja kaiken muun harrastamisen ja touhuamisen keskellä aikaa opiskelulle jäi todella vähän.

Koska halusin opiskella kunnolla, opintoihin täysillä paneutuen, tiesin että mun olis tehtävä jokin muutos sillä en pystyis antamaan itsestäni 100% sekä töihin että kouluun – siinä yhtälössä jompi kumpi kärsis väistämättä. Niinpä päätin alkaa säästämään ”opiskelukassaa” ja olin viime vuoden koulusta poissaolevana, järjestäen sen vuoden aikana töissä kuviot siihen malliin että siellä pärjättäisiin vuosi ilman mun työpanosta.. Ja niinpä nyt heinäkuun kesäloman jälkeen jäin kokoaikaselle opintovapaalle, jonka pituus määräytynee lopullisesti sen mukaan miten hallitus päättää aikuiskoulutustuen kanssa tehdä 😀

Varsinaista opintovapaata mulla on takana vasta viikko, ja sen aikana sain jo muutaman kurssin suoritettua alta pois. Ajattelin ensin, että vois kestää hetken päästä kiinni opiskelurytmiin, mutta ai että.. opiskelu on niin kivaa kun aihe on mieluinen, ja vitsit mikä fiilis siitä tulee kun oppii jotain uutta! Nyt mulla on muutaman viikon hengähdystauko ennen kuin koulun varsinaiset kurssit alkaa pyörimään elokuun lopulla, ja sitten homma pyörähtää kunnolla käyntiin.

Koska opiskelen kaiken etänä, ei arkeen tuu varsinaisesti mitään rytmiä opiskelun puolesta. Ajatuksena olis rakentaa oma arkirytmi miehen työrytmin ympärille, jotta arjessa olis edes jotain tolkkua –  rakastan nimittäin meidän ”kahdeksalta nukkumaan ja viideltä ylös” -mummorytmiä, jota ollaan pari vuotta elelty. Ja ehkä muutaman vuoden tauon jälkeen innostun täyttämään vapaa-aikaa myös jollain liikunnallisella harrastuksellakin..? Varsinainen treenaaminen kun on jäänyt koronan jälkeen kokonaan pois, vaikka toki lenkkeilyä ja satunnaisia kotijumppia tuleekin tehtyä.

Aika näyttää mitä tämä vuosi tuo tullessaan, toivottavasti kaikkea uutta ja ihanaa. Ainakin aion siivota enemmän (kuulostaa pelottavan aikuiselta) ja ois ihana jos saisin joogahetken osaksi aamuja. Ainakin nyt on aikaa taas kehitellä kaikkea uutta, ja se varmasti tulee näkymään myös täällä blogin puolella! <3

Kiitos kun luit – ihana olla taas takaisin täällä,
<3 Aino

SEURAA MYÖS:
IG @makelaino / FB RAWinto