Hae
Aino Mäkelä

Viimeksi

Milloin ja miksi viimeksi oon itkenyt, nauranut, suuttunut..?

Löysin mun blogin luonnoksista tämän kirjoituksenraakileen, jota olin aloittanut joskus aikoinani kirjoittamaan. Muistaakseni tää oli silloin jokin kiertävä blogihaaste, mutta en millään muista kuka mut ois haastanut tai mistä tää oli silloin lähtöisin. Mutta väliäkö sillä – tän tekeminen oli kivaa ja näiden asioiden muistelu sai mut tosi hyvälle tuulelle!

Samalla kun luette mun vastauksia, niin kirjatkaa omianne ylös ja nauttikaa hetken aikaa niistä hyvistä muistoista, ihanista arjen palasista.

VIIMEKSI MINÄ

Ilahduin tänään, kun kävin lounaalla mun kummisedän kans jota en oo nähnyt vuosiin. Ainakaan kymmeneen!

Nauroin äskön mun poikaystävän laittamalle viestille.

Itkin kun katsoin Handmaid’s Talea. Mähän en itke yleensä koskaan, mutta tuo sarja on päässy jotenkin mun ihon alle – ja pahasti!

Suutuin aika lailla viikko sitten. Tuntuu jotenkin pahalta, kun omaa tekemistä ja vaivannäköä ei arvosteta – ei edes ne, jotka saa siitä kaiken kunnian.

Harmistuin kun kävin lounaalla ja mun ruoka oli ”pilalla”. Mun koko lounastunti oli mennyt sen odottamiseen ja mulla oli karmea nälkä, joten ärsytys oli silloin suuri 😀

Häkellyin kun tajusin miten paljon veroja maksoin viime kuussa.

Kokeilin jotain uutta – apua?! En mä osaa vastata tähän.. onko mun elämästä tullut tylsää ja ennalta-arvattavaa?

Urheilin juuri äskön ja nyt käsiin sattuu niin, että tää kirjoittaminenkin tekee kipeetä.

Luin omia vanhoja blogitekstejäni. Sain niistä yllättävän paljon voimaa ja rohkeutta, kun podin hetkellistä elämä-ahdistusta.

Söin aivan liian kauan sitten eli lounaalla! Käytiin Tamarinissä ja siellä on kyllä aina hyvää ruokaa! Mutta tällä viikolla tää mun ruokarytmi on ollut ihan surkea ja mun pitäis kyllä skarpata 😀

Herkuttelin tein viikonloppuna törkeän hyvää mutakakkua, jota söin jäätelön kans. Namiii!

Ostin tänään koirille uusia leluja 😀 Oikeesti en osta mitään sellasta kovin usein ja oli ihana nähdä,  miten onnessaan Ismo & Tuula niistä oli.

Tapasin ai ylipäätään? Treeneissä tietty muut treenaajat ja mun ystävän Suskin 🙂

Päätin, että kaikki järjestyy.

Inspiroiduin töissä parista kampanjasta joita työstin ens viikolle. Mää uskon, että niistä tulee aika kivoja!

<3 Aino



LUE MYÖS:
5 Random faktaa  / Totuus minusta /  12 x 3 asiaa tällä hetkellä

SEURAA MYÖS:
IG @makelaino / FB RAWinto

Mietippä: miksi?

Mun elämä on ollu pitkään jo aika tosi siistiä. Mulla ei oo mitään hajua mihin mun matka johtaa tai mikä musta tulee isona – siinä on pari kysymystä, joiden pohtimisen oon lopettanut jo ajat sitten. Niitä miettiessä nimittäin vaan loppupeleissä tuli pää kipeäksi ja mahdollisesti pari harmaata hiusta. Jatkuvan miettimisen ja suunnittelun sijaan oon keskittynyt yhteen aika oleelliseen tekijään: elämään läsnä juuri tässä ja nyt, hetkessä.

HIDASTA & HENGITÄ

Mulle pysähtyminen ja rauhoittuminen ei tarkoita sitä, että olisin paikallani. Enemmän se on sitä, että rauhoitun miettimään mitä mun ympärillä tapahtuu – nauttimaan siitä ja ottamaan ilon irti jokaisesta hetkestä, aina kun sen on mahdollista. Kunnianhimoa mulla ei puutu, vaan edelleen seuraan mun intohimoja ja tiedän, että niiden perässä kulkiessa mun matkastani tulee todella värikäs.

Helppoa se ei aina kuitenkaan ole. Hidastaminen ja läsnäolo on opettanut mulle tärkeän taidon keskustella itseni kanssa ja positiivisuuden lisäksi opettanut jotain ehkä vieläkin arvokkaampaa: nimittäin kyseenalaistamaan. Nuorempana mä tosi herkästi jumiuduin noudattamaan samoja kaavoja, jotka tuntui tutulta ja turvalliselta. Niissä ei välttämättä ollut mitään vikaa, mutta oikeastaan ne ei myöskään antaneet mulle yhtään mitään. Jotkut jutut oli jopa ulkopuolelta opittua ja matkittua eikä siis lainkaan vastanneet mun omia arvoja tai välttämättä edes sopineet mun elämäntyyliin.

Silti sitä helposti tulee tehtyä niitä samoja valintoja päivästä toiseen, koska ajattelee että näin on ollut ennenkin hyvä – tää on ollu jonkun muunkin mielestä tosi siisti juttu!

Ja niinpä mä rupesin miettimään, että miksi.

IHAN REHELLISESTI

Tapoja toimia, ajatella, elää ja olla on yhtä monia kuin meitä tallaajia tällä planeetalla. Kysymällä itseltään,  mikä mulle on hyvä – saanko tästä jotain itselleni?– voi oikeasti oppia paljon itsestään.  Miksi onkin yllättävän voimakas sana, joka voi auttaa havahtumaan nykyhetkeen. Monesti vaatii rohkeutta tehdä erilaisia valintoja ja kääntyä oikean sijaan vasempaan, mutta jos ei koita niin ei voi voittaa.

Mulla on omasta elämästä niin monta esimerkkiä siitä, miten kyseenalaistamalla voi tajuta asioita pintaa syvemmältä – mikä puolestaan voi avata oven muutokseen, jos vain omaa tarpeeksi rohkeutta astuakseen siitä sisään. Sitä tietysti tarvitaan aina. Mä muutin Jyväskylään, koska uskalsin kysyä itseltäni tarjoaako Helsinki mulle sitä kaikkea mitä elämältäni kaipaan. Mä sanoin mun rakkaalle ihmiselle hyvästit, koska meidän suhde tukahdutti mua henkisesti.

JOKO KYSYIT MIKSI?

Esittämällä itselleen oikeita kysymyksiä oikeaan aikaan, voi huomata omaavansa ajatuksia jotka rajoittaa omaa elämää ja toimintaa. Mieleen nousevia ajatuksia voi kirjoittaa ylös ja miettiä, mistä ne yrittää kertoa – päästä niihin käsiksi pintaa syvemmältä. Ja kun ne hoksaa, niistä voi päästää irti – ja ihan hetkessä harteilta voi tipahtaa isokin taakka.

Välillä onkin hyvä pysähtyä miettimään, että onko se melodia minkä tahtiin sun elämä soljuu oikeasti itses kuuloinen – vai tuntuuko se hyvältä vain siksi, että siihen on tottunut. Oisko mahdollista, että joku uusi sointu vois saada sen kuulostamaan entistä paremmalta? Voisko olla että päästämällä irti kuluneesta kertosäkeestä ja säveltämällä sen tilalle kokonaan uuden, kappaleesta vois saada paljon enemmän irti?

Enkä mä nyt tarkoita todellakaan sitä, että kaikkea pitäisi alkaa jatkuvasti kyseenalaistamaan. Mutta etenkin niitä juttuja, joista ehkä on vähän kyseenalainen fiilis ja etenki niitä asioita, jotka pelottaa. Niitä, jotka jollain tapaa mahdollisesti aiheuttaa pientä puristusta rinnassa. Puolestaan hyvä fiilis on yleensä itsessään se paras mittari niistä asioista, jotka kulkee sitä oikeaa polkua.

Asioita jotka tekee onnelliseksi on harvoin tarvetta muuttaa <3

Lue lisää mun kirjoituksia mielenhallinnasta TÄÄLTÄ.

Uuden aloittaminen ja opetteleminen, seuraavan lehden kääntäminen ei koskaan tarkoita sitä että elämässä olis jotenkin epäonnistunut. Mun mielestä on paljon rohkeampaa myöntää omat erheensä, tajuta että valkoisen ja mustan välillä on lukemattomia harmaan sävyjä ja tehdä asioita sen eteen, että elämästä sais jatkossa vielä enemmän irti. Jotta pystyis olemaan jopa entistä onnellisempi.

Oli kyse mistä tahansa, aina välillä kannattaa pysähtyä kysymään miksi. Ihan vaan, jotta oikeasti tietää mitä tekee – ja tietää, mistä se pohjimmainen ajatus kumpuaa. Onko se johdateltua vai oikeasti jotain sellaista, mikä saa lämmön leviämään koko kroppaan ja hymyn piirtymään kasvoille.

Elämä on just nyt aika kivaa – ehkä just siks, että oon aika perillä siitä mitä mä tosissaan tahdon ja mitä en, mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei. Ja mä koen, että se on ihan mieletön rikkaus!

<3 Aino

SEURAA MYÖS: IG @makelaino / FB RAWinto