Hyvä elämä

Hyvä elämä ei tarkoita, että elämä ois täydellistä. Se on elämää, jossa on vastoinkäymisiä ja myös sitä manattua stressiä. Jos kaikki ois aina vaan tosi ihanasti ja elämä ois yhtä ruusunlehdillä tanssimista musta tuntuu, ettei siitä enää osais nauttia eikä ainakaan pystyis kasvamaan, vahvistumaan ja tuntemaan itteään aina vähän paremmin.

Mutta hyvässä elämässä ne pienet asiat ei estä meitä olemaan onnellisia. Onnellisuus ei oo synonyymi täydelliselle, vaan mä uskon että se epätäydellisyys saa meidät arvostamaan entistä enemmän sitä kaikkea hyvää, mitä meillä on. Silloin vastoinkäymiset ei ota ylivaltaa eikä ne saa vedettyä meidän suupieliä alaspäin. Hyvä elämä onkin mun mielestä sellaista, että osaa ottaa ilon irti jokaisesta hetkestä – niistäkin, kun tuntuu että osa seinistä kaatuu niskaan ja silti osataan iloita siitä yhdestä kantavasta elementistä, joka jäi tukevasti pystyyn.

Hyvää elämää ei hallitse sen tapahtumat vaan me itse, ja nimenomaan meidän omalla asenteella sekä suhtautumisella siihen mitä tapahtuu just nyt, kuinka aidosti ollaan hetkessä läsnä. Selllasta on mun mielestä hyvä elämä. Se on opettavaista, nöyrää, yllätyksellistä, tunteikasta, aistillista ja vastaanottavaista. Sekä ennenkaikkea onnellista. Jokainen vastoinkäyminen on ollu omalla tavallaan arvokas enkä vaihtais niitä pois, vaikka niiden tarkoitusta ei aina ihan sillä samalla hetkellä tajuakkaan.

Joka hetki voidaan itse valita mitä me halutaan. Mä ainakin haluan olla toiveikas ja nähdä hymyn kautta sen auringonsäteen siellä risukasassakin. Ihan vaikka se ois kuinka säälittävän minimaalinen tahansa, mutta se on kuitenkin tyhjää parempi.

Ihanaa pääsiäistä,
<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa