Jos sulle tuli tätä postausta avatessa mieleen ajatus, että sulla on liian kiire lukeaksesi mä toivon, että istut rauhassa alas ja hengiähdät syvään. Ton tyylinen ajattelutapa on nykyään harmillisen yleinen ja tietyllä tapaa ihailtava – täytyy kokoajan olla menossa ja tehdä jotain hyödyllistä. Jos ei kiireen keskellä osaa rauhoittua hetkeksikkään ja laiminlyö itsestään huolehtimisen muiden ihmisten sekä velvollisuuksien kustannuksella voi käydä aika hassusti.

Stressi on älyttömän mielenkiintonen juttu kun siihen rupeaa tekemään perinpohjaista tuttavuutta – siitä voisi lukea loputtomiin ja tuntuu, että oivalluksia syntyy tuon tuosta. Pohjimmiltaan se auttaa meitä selviämään yllättävistä tilanteista saaden aikaan kortisolipiikin mikä saa energian virtaamaan lihaksiin ja ravinteikkaan hapen kulkeutumaan nopeammin aivoihin verenpaineen noustessa. Mutta pitkäkestoinen stressi, ylikuormitus, on sitten asia erikseen.

Kortisoli on siis stressihormoni, jota tää mun postaus pääasiassa käsitteleekin. Toinen, kortisolia varmasti yleisesti tunnetumpi, stressihormoni onkin sitten adenaliini joka liittyy vahvasti kortisoliin sekä sen tuottoon. Itseasiassa stressinhalintaa sekä toimivaa adrenaliinintuottoa voidaankin pitää terveyden ja elinvoiman salaisuutena.

Hätätilanteen iskiessä kortisolit reagoi palomiesten tapaa hälytykseen, jotka lähtevät nopeasti sammuttaman paloa. Stressin ollessa pitkittynyt kehon hälytyssysteemi ei hiljene koskaan – kortisoli on siis kokoajan aktiivisena vieden tilaa muilta hormoneilta, kuten muukin liikenne antaa paloautoille tietä. Eikä tarvi olla ruudinkeksijä tajutakseen, mitä tapahtuu kun palomiehiltä loppuu voimat.. Kortisoli siis liittyy vahvasti stressiin sekä hyvässä että pahassa. Monet on varmasti kuulleet kuinka stressi lihottaa, vanhentaa, väsyttää ja heikentää muistia eivätkä nää väitteet ookkaan tuulesta temmattuja vaan erittäin tyypillisiä pitkittyneen stressin oireita. Onkin väitetty, että 95% sairauksista on joko stressin aiheuttamia tai sen pahentamia.. Enkä epäile yhtään – se nimittäin käyttäytyy elimistössä myrkyn lailla tappaen hitaasti, mutta varmasti.

Stressin kohdalla voidaankin monesti miettiä, että onko se sairaukselle syy vai seuraus. Jos esimerkiksi mietitään viime vuosina runsaasti lisääntyneet kilpirauhasongelmat niin huolen aihe ei oo ollenkaan turha. Ongelmien lisääntyminen voi hyvinkin olla selitettävissä nykyisellä ”tehokulttuurilla”, joka saa stressihormonit hyrräämään liian lujaa.

Mua enemmänkin kyllä huolestuttaa ongelmien lisääntymisten sijaan se, että niiden alkuperää ei tutkita tarpeeksi ja jos multa kysyttäis, niin lääkäreiden tuliskin olla enemmän valveutuneita ja halukkaita tutkimaan asiaa ennen lääkityksen määräämista – monesti kun asia voi olla korjattavissa hormonitasapainon palauttamisella. Onnekseni mä tiedänkin muutamia tyyppejä, jotka on elämäntapamuutoksella päässeet turhasta lääkityksestä eroon 🙂

Oireita kortisolin liikaerityksestä on muun muassa: jatkuva suorittaminen/hyperaktiivisuus, oot väsynyt muttet pysty nukkumaan, nukahtamisvaikeudet, yölliset heräilyt, kireä pinna ja hermostuneisuus, äkilliset mielenalanvaihtelut, muistiongelmat, sokerihimot, korkea verenpaine ja verensokeri. Jos yksikään edellämainituista kolahti niin suosittelen tekstin lukemista loppuun! Kun kortisolia tuottuu liikaa elimistö käy siis ylikierroksilla ajatellen vaaraksi kaiken sellaisenkin mikä ei sitä ole. Tällöin kroppa ei pääsekkään rauhoittumaan adrenaliinin tuottaen kortisolia jatkuvasti lisää – pitkässä juoksussa se saa aikaan korkean verensokerin ja verenpaineen sekä heikentää elimistön puollustuskykyä. Kaikki edellämainituthan liittyy olennaisesti myös esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin sekä diabetekseen. Samalla kun elimistö kokoajan kuvittelee olevansa hädässä vähenee mielihyvähormonien tuottokin aivoissa, jolloin myös luonnollinen stressinsietokyky heikkenee. Tällöin hermostuneisuus, hetkittäiset romahdukset ja mielialanvaihtelut astuu yleensä kuvioihin. Myös ihon kunto voi heikkentyä, luusto haurastua, lihakset surkastua ja itsetunto laskea kun kortisolia tuottuu liikaa ja keho keskittyy ainoastaan puollustamaan itseään sen sijaan, että pitäisi itsestään huolta.

Luonnollisesti kortisoli on alhaimmillaan öisin, jolloin solut palautuu ja korjautuu parhaiten. Jos kortisoli on yöllä korkealla ei kroppakaan pääse palautumaan eikä myöskään mieli. Korkea kortisoli iltaisin vaikuttaa myös uneen esimerkiksi nukahtamisongelmina, heräilynä kesken unien ja liian kevyenä unena. Öisin hormoneilla on myös mahdollisuus tasoittua normaalille tasolle ja palauttaa niiden keskenäinen tasapaino – jos lepo ei oo riittävää ei tätäkään pääse tapahtumaan.

Kiireiset ihmiset, jotka on paljon kokoajan menossa myös tuntuu unohtelevan paljon asioita. Sekin on jo hälyttävä merkki ja sen syyt pohjautuu yllättäen korkeisiin kortisolitasoihin, joka heikentää verenkiertoa aivoissa – hoitamattomana se voi aiheuttaa pahempiakin vaurioita aivoihin minkä vuoksi stressi onkin liitetty myös esimerkiksi Alzhaimerin taudin riskitekijäksi.

Mielenkiintoista on myös se, että usein ihmisten kortisolintuotanto kääntyy nousukiitoon juurikin liian tehokkaan urheilun ja riittämättömän ravinnon vuoksi. Yleensä tälläisen tavoitteena on aina painonpudotus tai muu itsensä hallinta mihin tietystikkään kohonnut kortisoli ei sovi – ensinnäkin se hidastaa rasvanpolttoa sillä siitä vastaavien hormonien tuotto laskee ja toiseksi se heikentää treenin tehokkuutta sekä palautumista. Tästä syystä ylipaino liitetäänkin yleensä stressiin ja siinä tilanteessa, kun stressaantunut ihminen rupeaa laihduttamaan liian tiukan ruokavalion ja treeniohjelman avulla voikin tilanteesta seurata enemmän huonoa kuin hyvää.

Jos kortisolia tuottuu liikaa niin silloin kun luonnollisesti sun pitäis olla väsynyt niin saatkin uuden energiapiikin, mikä loppupeleissä ei oo hyvä juttu ollenkaan – tälläinen on yleensä stressin alkutilanne, kun energiaa tuntuu olevan loppumattomasti ja olo on kuin supernaisella. Loppupeleissä liiallinen kortisolintuotto johtaa kuitenkin aina hoitamattomana liian vähäiseen kortisolin tuottoon eli pitkäkestoisen ylikuormituksen aiheuttamaan stressinsäätelyjärjestelmän romahdukseen, joka puolestaan voi oireilla hermostuneisuutena, niinkutsuttuna ”burnouttina”, matalana verenpaineen ja alakuloisuutena sekä pessimistisyytenä.
Miten kortisolin saa luonnollisesti laskuun? Paras keino on aktivoida rauhoittavaa, eli ruoansulatuksesta ja levosta vastaavaa parasympaattista, hermostoa. Siihen sopii loistavasti erilaiset hengitysharjoitukset sekä jooga, jonka kautta on helppo oppia rentouttamaan lihaksia. On muutenkin tärkeä oppia tunnistamaan turha jännitys kropassa sekä aktiivisesti pyrkiä rentouttamaan itseään.

Myös ravinnolla sekä liikunnalla on tietysti oma osansa kortisolitasoihin – niin hyvässä kuin pahassakin. Parhaiten muutokset parempaan kuitenkin kaiken huomaa omassa olossa – nimittäin tasapainona. Siitä, että alkaa tunnistamaan ”oireilut”, jotka on hetkellisiä eikä enää pysyviä. Mä ainakin huomaan, että palaudun nykyään treeneistä paljon paremmin sekä mun ruokahalu on nykyään normaali ja mulla on terveitä ruokahimoja, esimerkiksi kaurapuuron suhteen 😉 Hahha! Stressinhallinnan oppiminen itsensä kuuntelun ja omien rajojensa löytämisen kautta on yksi avaintekijöistä, joilla voi oman elämänsä laatua parantaa huimasti. Tuun kirjoittamaan aiheesta vielä paljon sekä kertomaan ne parhaat omaksi kokemani vinkit – tähän postaukseen en ois saanut niitä enää mitenkään järkevästi laitettua ja nytkin tuntuu, että puolet kaikesta tärkeästä jäi sanomatta. Kortisoli nimittäin vaikuttaa myös luonnollisesti muihin hormoneihin sekä niiden tuotantoon – mun omat ongelmat pohjautuu lähes täysin siihen, joten sen vuoksi siitä riittääkin niin paljon kerrottavaa! Uskon myös kortisoliongelmien olevan luultua yleisempiä ja salaa toivonkin, että monet löytäis tästä tekstistä toivonkipinän omaan tilanteeseensa.

Jättäkää ihanat kommentteja ja ajatuksia aiheesta sillä kaipaan niitä kovasti! Ne avaa aina omia ajatuksia – kaikki kokemukset on tärkeitä ja niiden kuulemisesta voi oikeasti löytyä taas uusi ahaa-elämys asioiden syvempään tajuamiseen. Tiedän, että aihe on tosi henkilökohtainen joten myös sähköpostia saa laittaa jos kommentin jättäminen tuntuu vaikealta.Postauksen kuvat on viime torstailta, jolloin päästiin ihanien TwentyKnotsin Marian ja Paulin opastuksella SUP-retkelle. Koko retkessä yhdistyi kaikki oleelliset elementit, jotka mun mielestä tuo arkeen sitä ihanaa tasapainoa: elämästä nauttiminen loistavassa seurassa, rento meininki, luonnon rauha yhdistettynä sen kauneuteen unohtamatta loistavia piknik-eväitä 😉

Kiitos Eveliina, Vilma, Kaisa, Kirsikka ja Nella sekä Maria, Paul ja Sugarin Laura seurasta! Oli ihan uskomaton ilta ja mulla oli niin kotoinen olo teidän kanssa.

Taas kerran saatiin todeta luonnon rauhoittava voima ja ihastella niitä lukemattomia ihmeellisyyksiä mitä se onnistuu kätkemään sisälleen. Aaltojen johdatellessa meitä ajattelin mielessäni, että tätä se elämä on – mukailua ja kulkemista siihen suuntaan, johon virta meitä johdattaa sillä jos yrittää harata vastaan niin helposti lentää nenälleen. Jokainen meistä varmaan pystyy allekirjoittamaan, kun sanon että olo oli äärettömän helppo ja kevyt koko illan ajan. Vesi onkin tosi pehmeä ja feminiininen elementti, joten ei ihmekkään että oon viimeaikoina viihtynyt sen äärellä niin paljon – joko veneillen, suppaillen tai uiden.

Elämästä nauttiminen on ehkä parasta mitä ihminen voi tehdä ja ei oo mitään parempaa, kuin tehdä asioita joista nauttii sillä silloin onnistuu usein unohtamaan ympäröivän maailman täysin. Omaan kuplaan sulkeutuminen tekee monesti ihan ääreeömän hyvää. Sillä jos ajattelis sillä logiikalla millä minäkin ennen, että kaiken tekemisen pitäis olla aina jollain tapaa järkevää, niin eihän seksiäkään silloin harrastettaisi ellei haaveilisi perheenlisäyksestä. Ja kyllä suppailun jälkeen aina tuntee tehneensä ja se onkin oikeastaan yks sen parhaista puolista – se treeni nimittäin tulee kaiken hauskan sivutuotteena.

<3 Aino

KUVAT: Laura | Sugar Helsinki

Hiiohoi ja terkkuja Oulusta!

Vietin perjantai-lauantaiyön bussissa – todellakin once-in-a-lifetime -kokemus – ja saavuin kotiin aikaisin eilen aamulla. Matkan alkuperäisenä tarkotuksena oli tulla juhlistamaan mun kaverin valmistujaisia, joita eilen tietty sitten vietettiinkin, mutta nyt näyttää siltä että tästä reissusta on tulossa vähän pidempi lomareissu 😀 Täällä on jotenkin niin ihanaa ja on miljoonia asioita joita haluan tehdä ja nyt kun mulla ei oo mikään kiire Helsinkiin niin ajattelin ottaa kaiken irti tästä ajasta mitä mulla on täällä käytettävissä! Eilen sitten hoidin kotivisiitin vakituisen ”ruokatörttöilyn” aka maidon kanssa leikkimisen sillä jo juhlissa söin kakkua jossa oli maitoa, joten se oli menoa sitten: illalla söin vielä mun kahta maitopahetta eli näkkäriä kunnon juustokerroksella sekä oikein tuhtia kermajäätelöä. Jäätelön kanssa sain todeta sen, että itsetehdyt raakaherkut on kyllä parempia, mutta juusto…. voi juusto! Ilta tulikin sitten vietettyä rauhallisesti kotona sillä en viitsinyt lähtä kaupungille festarikansan joukkoon mun maitomahan kanssa, vaan ajattelin turvallisesti pysytellä kotona mahdollisimman lähellä vessaa – hahha!

Ja arvaatteko muuten mitä? Pari palaa kakkua, pari juustonäkkäriä ja kaksi palaa kermajäätelöä sai aikaseksi sen, että mun kurkku on nyt ihan tukossa limasta ja innolla oottelen niitä maitofinnejä, jotka varmaan puhkeaa kukkaan viimeistään huomenna. Taas kyllä muistaa miks on kivempi pysytellä kaukana maidosta 😀Tänään aamu olikin sitten kivempi aloittaa ihan puhtaalta pöydältä freessillä aamupalalla. Rauhallisen aamulenkin jälkeen teinkin smoothien johon tuli avokadoa, banaania, macaa ja mantelimaitoa sekä päällykerroksen värjäsin vielä Berryfectin mustaherukkajauheella. Päälle sain vielä ihania tuoreita itsepoimittuja mustikoita sekä kaakaonibsejä! Mä rakastan ruualla leikkimistä ja oonkin alkanut hifistelemään ihan hulluna marjajauheiden kanssa sillä niillä saa monista ruuista paljon kivemman näköisiä sen lisäksi, että niiden mukana tulee samalla rutkasti lisää ravinteita 🙂

Nyt mä hylkään mun tietokoneen, otan kirjan kainaloon ja sulkeudun hetkeksi mun piilopaikkaan joogaamaan sekä nauttimaan auringosta ja omasta rauhasta. Sitä nimittäin oppii arvostamaan aika paljon, kun elää perhehälinän keskellä 😉 Ihanaa sunnuntaita!

Aurinkoa,
<3 Aino