Ihanaa sunnuntaita!

Erään keskustelun lomassa mainitsin, etten hirveästi kaupan jogurtteihin koske ja sekös sai kummastusta osakseen. Miksen muka? Ensinäkin siksi, etten käytä maitotuotteita ja puolestaan useat kasvipohjaiset ”korvikkeet” on täynnä kaikkea muuta mitä en haluaisi syödä – kuten lisäaineita ja sokeria.

Onneksi jogurttia voi kuitenkin valmistaa myös helposti itse, minkä vuoksi mun ei oo tarvinnut luopua siitä aivan täysin – vaikkei tää ihan hetken mieliteosta nautiskeltavaksi valmistukkaan. Etenkin näin viikonloppuisin on ihana tehdä aamupalaakin hieman pidemmän kaavan kautta ja panostaa oikein kunnolla siihen, mitä suuhunsa lykkää 🙂

Mun vakiojogurttiresepti on tuttuun tapaan simppeli, ravitseva ja herkullinen, joten halusin tietysti jakaa sen myös teille – seuraavasta ohjeesta valmistuu täyteläinen jogurttiannos kahdelle :

Omenajogurtti

1 dl soseutettua omenaa/sokeritonta omenasosetta
2 dl liotettuja kaurahiutaleita
3 dl vettä
1 tl psylliumia
0,5 tl acerola-jauhetta
2-4 maitohappobakteerikapselia
ripaus aitoa vaniljaa ja suolaa

Mittaa ainekset blenderiin ja sekoita tasaiseksi. Kaada seos kannelliseen lasipurkkiin ja nosta se noin vuorokauden ajaksi huoneenlämpöiseen kaappiin tekeytymään. Säilytä valmis hapatettu jogurtti jääkaapissa.

Huomioita:

• Jogurtin voi tehdä myös muista hiutaleista. Kauran lisäksi mun oma toinen suosikki on amarantti, mmm!
• Acerola-jauhe ei oo välttämätön, mutta se tuo jogurttiin kivaa kirpsakkuutta ja tietysti superisti C-vitamiinia
• Myös muut hedelmäsoseet käy!

Ihan perusmaitojogurtiltahan tää ei tietystikkään maistu, mutta en siltikään usko tän jäävän makutestissä kakkoseksi. Kokeile ihmeessä ja kerro, mitä tykkäsit! 

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

Aamukahvi. Mun sormet ei riitä laskemaan kuinka monta ihmistä mä tunnen, jotka ei saa päiväänsä aamulla käyntiin ilman kahvia – ilman sitä olo tuntuu pöhnäiseltä, puoliuniselta eikä ajatuskaan tunnu luistavan. Mistäkö tiedän? No siitä, että oon itse kuulunut täsmälleen samaan jengiin.

Mulla on ollut on-off -rakkaussuhde kahvin kanssa jo vuosien ajan. Vielä vuosi sitten olin siinä pisteessä, että saatoin parin tunnin aikana juoda toimistolla jopa pannullisen kahvia ihan huomaamattani pelkästä tottumuksesta. Kun ennen kahvin juomisesta oli tullut energinen ja skarppi fiilis, alkoi silloin päälle nousta täysin päinvastaisia fiiliksiä: mun keskittymiskyky katosi olemattomiin, mun pinnasta tuli todella lyhyt ja kaikki pienetkin asiat paisui jättisuuriksi.

Kofeiini sai mun kropan ja pään käymään ylikierroksilla, ja sen aikaisemman kahvin aikaansaaman onnentunteen tilalle oli tullut jatkuva adhd-olo ja sen rinnalle tuskainen hikoilu. Jostain syystä koin kuitenkin tarvitsevani sitä jaksaakseni kaikki työjutut, treenit, muut harrastukset ja sosiaalisen elämän.

Onneksi ayurvedakonsultaatiossa sain pisteen mun järjettömälle kahvinjuonnille, sillä ayurvedalääkärin mukaan en tarvinnut kofeiinia tai muitakaan piristeitä sillä kävin jo valmiiksi ylikierroksilla – jotenkin hassua, ettei sitä tullut itse edes ajatelleeksi– ja mun kropan oli ennemminkin opittava rauhoittumaan.

Ne oli kuin taikasanat, jotka iskostui syvälle mun mieleen.

Lopetin kahvinjuonnin sillä istumalla ja huomasin jo viikossa oman olon olevan seesteisempi. Nykyään en tarvitse kahvia pitääkseni itseäni keinotekoisesti virkeänä ja energisenä. Sen jälkeen, kun lopetin kahvinjuonnin on myös mun unenlaatu parantunut – ja heti niinä päivinä joina juon kupillisen tai kaksi, huomaan ettei iltaisin oo yhtä helppoa rauhoittua ja saada unta. Hyvin nukuttu yö on kuitenkin paljon parempi vaihtoehto kahvinjuonnille, sillä sen ansiosta mieli ja keho pysyy oikeasti skarppina ja toimintakykyisenä läpi pitkänkin päivän 🙂 Ainakin mulla.

Kuvat: Pete Huttunen

Rakastan silti kahvia. Se hetki, kun saa kuumana höyryävän kahvikupposen käteensä ja saa nautiskella siitä kaikessa rauhassa – se on ihanaa. Mulle se sopii juuri niihin päiviin, kun mun ei tarvi tehdä yhtään mitään ja saan nauttia vaan olemista, silloin kun ei oo vaaraa sille että kolmen asian ”to do” -lista alkaa tuntumaan ylitsepääsemättömältä ongelmalta.

Pakkomielteestä nautinnoksi – sellainen on mun tarina kahvin suhteen. Musta on ihanaa, että osaan nykyään arvostaa sitä ja fiilistellä kuinka hyvältä se maistuukaan – kuinka sen ääressä on ihana pysähtyä hetkeksi nautiskelemaan elämän pienistä hetkistä. Juuri niistä, jotka tuntuu itsestäänselvyyksiltä mutta on paljon enemmän.

Onko kahvi sulle jokaisen aamun ”must have” vai saako se sutkin käymään ihan ylikierroksilla? 

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa