Kuten jo aiemmin kerroin, Banos ja sen lukemattomat vesiputoukset oli yks niistä jutuista jotka sai mun sukat pyörimään jaloissa jo ennen Ecuadoriin saapumista. Vesiputouksia! Mä rakastan vesiputouksia ja aina jos mulla on mahdollisuus päästä vesiputouksille mä takuulla teen sen – olipa ne sitten pieniä tai suuria tai missäpäin maapalloa tahansa.

Vesi on nimittäin mulle se elementti, joka vetää mua voimakkaimmin puoleensa. Rakastan uimista, sukeltamista, soutelua ja ihan vaan veden äärellä olemista. Se rauhoittaa ja tekee olon hyväksi.

Vesiputouksien lisäksi tykkään tosi paljon pyöräilystä, joten musta oli ihan mahtavaa päästä polkemaan Banoksen kuuluisa ”Ruta de las cascadas” jonka varrella voi nähdä kymmeniä vesiputouksia! Pyöriä voi vuokrata kaupungista, ja hintahaarukka on noin 4-15$ välillä – me päädyttiin 7$ pyöriin, sillä edessä oli kuitenkin koko päivän retki ja parilla lisädollarilla saatiin matkaan rutkasti lisää mukavuutta 😉

Itse pyöräreitti oli helppo ja meni pääsääntöisesti alamäkeen, eli mistään kovin fyysisesti rankasta suorituksesta ei ollut kyse ja hyvä niin! Edelleen nimittäin kuumuus ja korkeus tekee olosuhteista haastavan, joten ylämäkeen polkeminen ois voinut olla turhankin raskasta..

Reitti menee Banoksesta kohti Puyoa autotien varressa, mutta aina välillä poikkeaa maisemareiteille joihin voi pysähtyä ihastelemaan vesiputouksia 🙂 Maisemat on kauniita, että vaikkei pyöräilystä liiemmin pitäiskään niin ne tekee matkasta kaiken vaivan väärtin!

Matkan varrella voi myös vierailla parilla suuremmalla vesiputouksella ja reissun suurin fyysinen haaste onkin alas putouksille kapuaminen – ja tietysti sieltä ylös nouseminen. Pailon del Diablo on reitin vesiputouksista suurin ja ehdottomasti vaikuttavin! Sitä voimaa, mikä siinä putouksessa on, en osaa edes sanoin kuvailla.

Käytiin myös luolaseikkailulla ja kiivettiin ihan putouksen alle, jossa saatiin ilmainen suihku 😀 Yritettiin epätoivoisesti päästä aina putouksen päälle asti, mutta se osoittautui mahdottomaksi.. No, ainakaan yrityksen puutteesta se ei jäänyt kiinni.

Meidän reitillä viimeinen vesiputous oli Machay, jonka luokse piti mennä alas jopa 400 porrasta. Matka alas tuntui pitkältä, mutta se unohtui nopeasti – tää putous nimittäin oli kauneinta, mitä oon hetkeen nähnyt. Kaikenlisäksi putouksen päälle piirtyi sateenkaari ja siellä me sitten keskenään, ihan rauhassa ilman muita turisteja, ihasteltiin sitä luonnon kauneutta kaikessa hiljaisuudessa – minkä jälkeen pulahdettiin vilvottelemaan pieneen keitaaseen putouksen alle!

Viisi tuntia lähdön jälkeen liftattiin itsellemme ja pyörille kyyti takaisin kaupunkiin, ja matkasta ryytyneinä suunnattiin lounaan kautta hostellille jonne sammuttiin lähes välittömästi intensiivisen päivän jälkeen.

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

Kuva: Anni

Hei tyypit! Mä alan valmistautua kotiinpaluuseen ja yllättäen edessä on pitkä, aivan liian pitkä jos multa kysytään, lentomatka.

Ajattelinkin, että nyt ois ihan loistava sauma pitää tälläinen Q&A -tyyppinen postaushomma. Jos sulla siis on jotain kysyttävää multa, niin nyt on sun tilaisuus! Jätä kysymys tän postauksen kommenttilaatikkoon ja saat vastauksen heti tulevalla viikolla 🙂 Luonnollisesti jätän itselleni oikeuden olla vastaamatta kysymyksiin, jotka ei lukeudu kategoriaan ”hyvän maun rajoissa”.

Laitoinkin tästä juttua jo sekä Snapchattiin (@aintsi) että Instagramin storiesiin (@makelaino) eli voit laittaa kysymyksiä tulemaan jokaisessa kanavassa!

Ihanaa viikonloppua kaikille,

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa