Taukojumppa ei välttämättä näin himotreenaamisen aikakaudella tunnu kovin hyödylliseltä tai mediaseksikkäältä, mutta sitä ei kannattaisi aliarvioida. Pidin tässä kesällä sellaisen viiden viikon mittaisen treenitauon, johon mua inspiroi ajanpuutteen lisäksi myös mun keväällä aloittamani lantionpohjan fysioterapia. Sen ansioista aloin tajuamaan kuinka jumissa mun keho olikaan ja mikä parasta – oon myös oppinut löytämään rentouden ja muistanut pitkästä aikaa, kuinka hyvältä oma keho voikaan tuntua kun ei kokoajan kiristäkkään.Kuten jo kerroin, oon tänä kesänä istunut lähes joka viikonloppu vähintään 1000 km verran autossa ja parhaimmillaan yhtenä päivänä kymmenen tunnin verran. Kaiken sen istumisen jälkeen keho tuntuu poikkeukselta kankealta, raskaalta ja ennenkaikkea kireältä.

Istuminen onkin mulla ehkä se tehokkain tapa saada lonkankoukistajat juntturaan ja siten myös alaselän kipuilemaan. Pelkääjän paikalla istuessa voi onneksi tehdä samalla myös lantionpohjan rentoutusharjoituksia, jotka lievittää tilannetta jo hieman, mutta parasta on taukojumpat jotka saa veren virtaamaan ja pistää kuona-aineet liikkeelle.

Taukojumppa onkin mun mielestä vähintä, mitä jokaisen tulis päivän aikana tehdä! Istuit sitten päivät autossa tai toimistolla. Ja parasta on, että jo muutaman minuutin jälkeen keho kiittää! Sain kehonhuoltoon ohjeita fysioterapeutiltani Annakaisalta ja teen venytykset dynaamisina niin, että käyn läpi lonkankoukistajat, lähentäjät ja pakarat yläkropan kiertoliikkeiden kera kuten kuvistakin näette. Kuitenkin ylivoimaisesti paras liike on ollut joogastakin tuttu ”Happy Baby”,  joka avaa ihanasti lähentäjiä, koko takaketjua ja vapauttaa ihanasti alaselän painetta. Kokeilkaa! Ihastutte varmasti.

Säännöllinen kehonhuolto ja jumppailut, on auttaneet mulla vähentämään istumisen aiheuttamia kireyksiä ja kipuja – ja parantanut mun tuntemusta omasta kehostani. Myös lantionpohjan uusintamittauksissa mulla näkyi selkeästi istumisen aikaansaamat kireydet, mikä motivoi mua entisestään keskittymään rentouteen ja kehon huoltamiseen jatkuvan kehon kuluttamisen sijaan. Oon niin onnellinen, että löysin Annakaisan opastuksella mun lantionpohjan ja sen lihakset sillä ne on opettaneet mulle ihan älyttömän paljon mun kehosta.Sillä mä ainakin tykkään omastani paljon enemmän toimintakykyisenä, rentona, kevyenä ja liikkuvana kuin jumisena ja kireänä <3

Rennoin fiiliksin,
Aino

Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto

Joko täysillä tai ei sitten ollenkaan, se on ollut mun tyyli jo niin kauan kuin muistan. Kohtuus onkin ollut mulle vaikea käsite sisäistää ja mun intohimoinen luonne ja tapa toteuttaa itseäni ei oo tehneet sitä yhtään helpommaksi, vaan ehkä päinvastoin.. Ehkä myös sen takia blogi oli hiljaa koko heinäkuun, koska tiesin että ennättäisin kirjoittamaan vain silloin tällöin – eli en lainkaan tarpeeksi omiin toiveisiini nähden.Kohtuuden opettelu onkin ollut haastavaa ja joissain elämän osa-alueilla onnistun siinä jo mielestäni tosi hyvin! Johtunee ehkä siitä, että itsestään on vaikea antaa 100% ihan kaikelle ja sen vuoksi myös mä oon joutunut tekemään valintoja, joskus vaikeitakin sellaisia.

Oonkin jo oppinut, että herkutella voi silloin tällöin ilman että koko terveellinen elämäntyyli tuntuisi turhalta ja että kahdeksan tuntia päivässä on aivan sopiva määrä töitä tehtäväksi, vaikka pystyisin helpostikkin tekemään neljätoista. Nyt kun nää kirjoittaa auki niin ne tuntuu aivan itsestäänselvyyksiltä, mutta mä tiedän monien kamppailevan noiden ajatuksien kanssa edelleenkin, päivittäin.

En tiedä oonko aivan väärässä, mutta musta tuntuu ettei kaikkea voi saada jos kaiken tekee täysillä. Jos taas opettelisi nauttimaan kohtuudesta niin myös kaiken saaminen helpottuisi.. ymmärrättekö?Mun tämä kesä on tästä mun överöinnistä loistava esimerkki, sillä mä innostuksissani vedin hommat todellakin överiksi. Mulla ei nimittäin oo ollut juhannuksen jälkeen yhtään aamua ilman, että mun tarvisi nousta herätyskellon soittoon.. Ja se alkaa tuntua raskaalta, vaikka syypää siihen onkin mun rakas harrastus.

Rakas harrastus, jonka parissa oon viettänyt kahden viime kuukauden aikana kaikki viikonloput paitsi juhannuksen. Siiis j-o-k-a-i-s-e-n! Ja kun näihin jokaiseen harrastusviikonloppuun on kuulunut vähintään 1000 km autossa istumista, niin voitte uskoa että vaikka koko hommasta onkin ihan fiiliksissä niin kyllä se vaan vie voimat. Ihan keneltä vaan.Kuuden vuoden tauon jälkeen päätin siis ottaa yhdessä kesässä kiinni kaiken, mistä olen vuosien varrella jäänyt paitsi. Hah! Kannattiko? No kyllä kannatti. En kadu yhtään, sillä vaikka kesä on ollut rankka niin onhan se ollut myös ihan älyttömän antoisa ja mieleenpainuva. Ja kaikenlisäksi opin tästä taas jotain – sillä en aio enää koskaan tehdä samaa.

Tästä kesästä inspiroituneena aion taas opetella jotain uutta. Aion opetella toteuttamaan itseäni kohtuudella, aivan kuten olen oppinut herkuttelemaan ja tekemään töitäkin! Haluan oppia nauttimaan kohtuudesta, vaikka tiedänkin että se tulee olemaan haastavaa, kun on aina tehnyt kaiken ihan täysillä. Järjellä ajateltuna mä tiedän sen olevan mulle parasta, mutta vanhat opitut tavat ja ajatukset mun pään sisällä taistelee vielä vähän mua vastaan.

Lupaan olla sinnikäs ja harjoitella, kohtuudella tietysti, ja jos keksin salaisuuden niin lupaan kertoa sen myös teillekkin. Ja kohtuullisen harrastamisen ohella pyrin antamaan aikaa myös muille jutuille joista niin kovasti nautin, kuten kirjoittamiselle, treenaamiselle ja tietysti mun ystäville.

Kiva olla täällä takaisin, toivottavasti teillä on ollut ihana heinäkuu!

<3 Aino

Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto