Tän postauksen kirjoittaminen ei oo ollut mulle helppoa, sillä mun on hankala myöntää kuinka hölmö ja naiivi oon ollut.  Mutta jokainen meistä kuitenkin on vain ihminen, erehtyvä sellainen.

Kaikki alkoi pienistä, kutiavista näpyistä peukalon taipeessa. Pikkuhiljaa ne pienet näpyt rupesivat kasvamaan ja niitä alkoi olemaan enemmän sormien välissä ja kämmenissä, ja ei aikaakaan kun osa näpyistä alkoi nesteytymään ja heräilin öisin siihen, että raavin itseäni vimmatusti.

Jo silloin tajusin, ettei nää näpyt voi johtua koirista kuten ensiksi olin ajatellut.Pikkuhiljaa näppyjä ja kutinaa alkoi esiintyä muuallakin. Kainaloissa, päänahassa, polvissa, kyynärpäissä, rinnoissa ja navan ympärillä.. Kutina yltyi aika hirveäksi ja kuten jo mainittu raavin itseäni myös öisin, puhumattakaan kuinka monesti päivän aikana yllättin itseni raapimasta näppyläistä ihoani.

Tää kutiaminen ja näppylöiden ilmestyminen ei kuitenkaan ollut jatkuvaa, vaan paheni aina aika-ajoin joiden seurauksena osasin paikantaa niiden syyn: gluteenin.Nyt moni teistä varmasti ihmettelee, että mistä oikein on kyse sillä mähän olen ollut vuosia gluteenittomalla ruokavaliolla. Vuosia sitten lääkäri totes mulle, että mulla on hyvin todennäköisesti keliakia sillä kaikki testit viittasi siihen – mutta koska mun suolisto oli niin tulehtunut ja huonossa kunnossa, ei diagnoosia voinut sanoa ihan 100% varmaksi. Jos olisin halunnut varman diagnoosin olisin joutunut syömään kaksi kuukautta gluteenia mihin en suostunut, sillä joka kerta gluteenia syötyäni seurauksena oli kamalat vatsakivut ja kuume.

Elin siis keliaakikkona vuosia, kunnes alkuvuodesta kävi pieni moka kun söin vahingossa ravintolassa ystäväni tavallisen annoksen ja ystävä puolestaan mun gluteenittoman. Tajuttuani virheen ahdistuin, sillä tiesin millainen tuska siitä seuraisi.. Paitsi, että tällä kertaa mitään oireita ei tullutkaan. Muistan ajatelleeni, että ehkä nyt kun mun suolisto oli vihdoin kunnossa, voisin syödä gluteenia..? Ehkä lääkärin epäilyksille oli paikkansa?

Ja mun on myönnettävä että tunsin silloin pientä helpotusta, sillä keliaakikkona gluteenin kanssa on oltava niin tarkka että se pakostakin rajoittaa ruokailua vaikka kuinka hienosti sen osaisikin toteuttaa.

Koska gluteeni ei oo muutenkaan mitenkään terveellistä, niin jatkoin pääosin hyväksi todetulla gluteenittomalla ruokavaliollani. Kunnes tuli kesä ja oltiin oikeastaan joka viikonloppu reissussa milloin missäkin… ja jokainen gluteenitonta ruokavaliota noudattava tietää, että tien päällä homma ei ole ihan niin helppoa. Joten kerran jos toisenkin nälkäisenä päädyin menemään sieltä mistä aita on matalin ja syömään jotain gluteenipitoista, kun toinen vaihtoehto olisi ollut pysyä nälässä. Enkä ajatellut sen nyt olevan niin vaarallista, koska enhän mä enää oireillut ja siten naiivina kuvittelin olevani terve.

Ja arvatenkin kesän aikana mun iho-oireet pahenivat.Tajuttuani asioiden yhteyden rupesin tarkkailemaan tilannetta ja en edes pahimmassa nälässänikään sortunut helppoihin vaihtoehtoihin. Ja se kannatti, sillä jo parin viikon jälkeen olin päässyt eroon näpyistä ja kutinasta! Tässä asiassa en olisi halunnut olla oikeassa, mutta testi vahvisti oman diagnoosini ihokeliakiasta, josta en ollut koskaan aiemmin kärsinyt.

Oli hassua, että kaikki entiset oireet oli poissa ja nyt mulla oli niiden tilalla kutina ja näpyt. Ehkä sen vuoksi mulla kestikin niin kauan myöntää asia itselleni.

Ihokeliakiahan on aivan yhtä haitallinen kuin ”tavallinenkin” keliakia, mutta vatsaoireita ei ole välttämättä ollenkaan – mutta se ei tarkoita, etteikö suolisto kuitenkin vaurioittuisi gluteenista. Ei siis ihmekkään, että olen ollut kesän jälkeen vähän väsynyt, apaattinen ja välillä huonolla tuulellakin.Tästä lähtien reissuille tulee siis varautua omin eväin ja illanistujaisissa pitää näpit erossa kaikesta, mikä sisältää tai edes saattaa sisältää gluteenia. Tai siis korjaan: ihan kaikkialla, kokoajan. Nyt kun kerkesin hetken elää vähän vapaammin ja pelottomammin gluteenin suhteen, tiedän että se tulee aluksi tuntumaan tosi vaikealta – mutta varmasti ajan myötä taas helpottaa.

Muutenhan homma on ihan helppoa, mutta sosiaalisissa tilanteissa mun pitää olla erityisen tarkkana. Ja mun on pakko myöntää, että oon sen verran kiltti että mun pitää oppia olemaan tuntematta syyllisyyttä siitä etten voi pistää suuhuni ihan mitä tahansa. Tiedän, että ajatus on tyhmä.

Tärkeintä kuitenkin on, että kutinalle ja näpyille löytyi syy ja jatkossa tuun voimaan taas entistä paremmin. Ainakin uskon ja toivon niin 🙂

<3 Aino

Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto

Vuosi toisensa jälkeen lokakuu on mennyt multa aikalailla ohi. Se alkaa kuin varkain ja loppuu, ennen kuin ehdin edes huomatakkaan! Ja silti se on yksi vuoden parhaimmista kuukausista. Aivan kuten varmasti tänäkin vuonna, mulla on siitä hyvin vahva fiilis 🙂

Minä ensimmäisten I Love Me -messujeni jälkeen!

Lokakuun kiireisiin on yleensä vain ja ainoastaan yksi syypää: I Love Me -messut, jotka on tänä vuonna mulle kuudennet peräkkäiset. Kuudennet! Viime vuonna yritin jättää ne välistä, mutta enhän mä siinä onnistunut vaan matkustin bussilla perässä kun työkaverit oli jo lähteneet kohti Helsinkiä… Sitä messujen ainutlaatuista fiilistä ei vaan halua jättää kokematta, vaikka samalla tietää sen olevan kokemuksena myös tosi rankka. Antoisa, mutta rankka.

Tänäkin vuonna oon tietysti Foodinin mukana ja meillä tulee olemaan aivan huikea osasto! Kahvilan herkut tulee olemaan vertaansa vailla ja saadaan messuille mukaan ainutlaatuisia uutuustuotteita, joihin varmasti jokainen terveystietoinen kuluttaja ihastuu. En malta odottaa!

Joka vuosi odotan messuja yhtä innolla ja miten ihanaa onkaan nähdä kaikkia ystäviä, yhteistyökumppaneita ja tutustua uusiin samanhenkisiin ihmisiin! Messukrapulasta kärsiessä sitä muisteleekin eniten juuri niitä ainutlaatuisia kohtaamisia ja jaettuja hetkiä, niitä jotka hymyilyttää vielä vuosienkin päästä vaikka usein messuilta tulee mukaan myös konkreettisia tuliaisia ihastuttavien uutuuksien muodossa.

Nähdäänkö me messuilla? Mitä odotat messuilta eniten?! Muistahan käydä osallistumassa arvontaan, josta voit voittaa messuliput itsellesi ja ystävällesi.Messujen jälkeen sitten alkaakin taas uusi aikakausi. Ensinnäkin me kaikki joudutaan sanomaan FitFashionille hyvästit ja blogi tulee muuttamaan uuteen paikkaan. Oon viihtynyt paremmin kuin hyvin FitFashionilla, mutta toisaalta muutto tuntuu hyvältä. Uskon uuden ympäristön vapauttavan mun kirjoittamista, kun en yritä liikaa kategorisoitua jutuillani tänne FitFashionin maailmaan vaan pystyn paremmin toteuttaa itseäni juuri tälläisena kuin olen.

Toivonkin syvästi että te kaikki löydätte sitten myös mun uuteen blogikotiini, sillä uusia hienoja juttuja on tulossa. Ja paljon! <3 Sen varmistamiseksi kannattaakin tykkäillä blogin Facebook-sivusta, jossa jaan aina ensimmäisenä kaikki uutiset.Messujen jälkeen myös meidän oma muutto alkaa konkretisoitumaan, sillä loppuvuodesta saadaan varmasti myös mun asunto myyntiin. Jos siis joku on kiinnostunut ihanasta kerrostalokolmiosta Jyväskylän keskustassa, niin saa laittaa viestiä! Ajatus omasta pihasta ja metsän läheisyydestä vetää mua niin paljon puoleensa, etten voi sitä enää kovin kauaa vastustaa ja tiedän, että tuun löytämään meille juuri tähän elämäntilanteeseen täydellisen kodin.

Eikä siinä vielä kaikki, vaikka toki vähempikin riittäisi yhdelle kuukaudelle. Messujen jälkeen nimittäin tapahtuu jotain vielä jännittävämpää ja ihanampaa, jotain sellaista mikä saa mut laskemaan päiviä lokakuun loppuun! Arvaatko mistä vois olla kyse? Mä veikkaan monen arvaavan ihan oikein, mutta en uskalla paljastaa mitään liian aikaisin.

Mulla on siis sellainen kutina, että tästä kuukaudesta tulee hyvä. Tai itseasiassa ihan loistava!

Innolla lokakuun seikkailuja odottaen,
<3 Aino

Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto