Joulukuu ilman joulua

Viimeisenä parina vuonna joulu on alkanut tuntua omalla kohdallani aika ”turhalta”. Oon ehkä just siinä iässä, että itse ei jaksa enää kovin innostua ja hössöttää – kun ei ole ketään, kenen kanssa hössöttää.  Ensimmäisen kerran taisin suunnitella viettäväni joulua jossain muualla neljä vuotta sitten, kunnes mun jalka murtui ja teki mun reissusuunnitelmista täysin mahdottomat.

Musta joulu on ihana, mutta jotenkin mä en oikein jaksa sitä hirveää härdelliä ja hössötystä sen ympärillä. Sitä, miten ihmiset tuntuu enemmän stressaavan kuin nauttivan. Joulussa mulle itselleni on aina tärkeintä ollut olla yhdessä rakkaiden kanssa – ei se, kuinka monta lahjaa kukakin saa tai kenellä on hienoin joulukuusi – joten jatkuva materian tuputtaminen on alkanut tulemaan korvista ulos.

Tottakai mäkin vähän hössötän. Oon jo viikon kuunnellut töissä joululauluja ja väsäsin kämppikselle joulukalenterinkin! Tai siis kirjotin exceliin ylös mitä missäkin luukussa on ja kävin ostamassa lahjapussin joka toimii päivittäin ”luukkuna”, sillä en kerennyt askartelemaan mitään hienompaa – enkä jaksanut ottaa siitä stressiä. Mutta vitsi miten ihana niitä luukkujen sisältöjä oli miettiä! Jotenkin jo pelkästää siitä tuli sellainen olo, että vitsit, ihan kohta on joulu.

Koska jos multa kysytään, niin ajatus on tärkein <3

Tänä vuonna meillä ei siis oo kotona joulukuusta eikä muitakaan joulukoristeita. En usko, että keretään edes tekemään mitään sen isompaa joulusiivousta sillä seuraavien viikkojen aikana taidan olla enemmän reissussa entä kotona. Ja aina silloin kun oon kotona, aion kyllä tehdä jotain ihan muuta – vaikka leipoa pipareita tai väsäillä joulutorttuja <3

Juuri ennen joulua me matkataan vielä Liettuaan koirien kanssa vuoden viimeisiin kauneusmittelöihin (tiedän, ihan hullua!) ja kotidututaan varmasti aivan rättiväsyneenä aattopäivänä. Silloin puetaan kämppiksen kanssa päälle rumat joulupaidat ja juodaan glögiä sekä syödään pipareita ja joululaatikoita joululaulujen soidessa – ja jos vaan voimat riittää, niin mennään keskiyöllä kirkkoonkin. Ehkä kutsutaan kylään ystäviäkin, jotka meidän lailla viettää joulua ensimmäistä kertaa ”omillaan”.

Ollaan yhdessä. Ilman mitään sen kummempaa, ilman mitään turhaa. Tuntuu hassulta, että ensimmäistä kertaa ikinä tuun olemaan joulun ilman mun perhettä ja siksi koko joulu tuntuukin vähän haikealta – mutta onneksi on ystäviä. Ja eikö se niin mene, että ystävät on se perhe, joka me itse valitaan? 

Ihanaa joulun odotusta kaikille. Ei stressata eikä hössötetä, vaan nautiskellaan – joohan?

PSSST… Vielä kerkeät osallistua rautaiseen arvontaan! 

<3 Aino

SEURAA MYÖS: IG @makelaino / FB RAWinto