..tai ainakaan sitä normaalia, mihin me ollaan totuttu.

Hirveästi en ole koronasta täällä blogissa puhunut, tai muutenkaan antanut sille tilaa elämässäni. Täällä Keski-Suomessa tilanne on onneksi ollut koronan suhteen aika turvallinen kokoajan, eikä alkukevään jälkeistä varovaisuutta tunnu näkyvän enää missään. Kuitenkin ollaan pidetty järki päässä: ei olla matkusteltu, kaupassa ollaan pyritty (ihan muista syistä!) käymään vain kerran viikossa ja kuntosalilla on käyty harvakseltaan – sen sijaan oon itse suosinut ulkona liikkumista ja pihatreenejä. Ja vaikka harrastuksia ja -kavereita on ikävä, niin onneksi videopuhelut on lievittänyt enimmän ikävän <3

Koronakesän tuotoksia

Olen kiitollinen siitä, että sekä minä että lähipiiri ollaan pysytty terveinä ja turvassa. Siitä huolimatta, tai ehkäpä juuri siksi haluankin tehdä parhaani, jotta tilanne pysyykin sellaisena. Päivä toisensa jälkeen jaksan silti ihmetellä, miten monet tuijottaa vain omaa napaansa ja vertaa koronaa ”perusflunssaan”.. En ota asiaan kantaa sen enempää, mutta valitettavasti se mitä sinä tai minä asiasta ajatellaan ei tilannetta muuta, tai päättäjien rajoituksiin vaikuta. Näissä asioissa kun ei ole kyseessä yksilöstä, vaan meistä kaikista.

Koronakevät muuttui koronakesäksi ja jatkuu koronasyksynä, mutta vaikka vuodenajat vaihtuu niin korona tuskin tulee katoamaan mihinkään. Se muuttaa muotoaan ja pitää meidät varpaillaan. Se toivottavasti opettaa huomioimaan toisia, ja ajattelemaan muitakin kuin itseä. Vaikka yhden viruksen takia koko maailman ei tarvitse pysähtyä, niin sen läsnäolo tulee näkymään meidän uudessa arjessa – epänormaalista, josta on tulossa normaali.

Kari Enqvistin kolumnissa oli paljon hienoja ajatuksia juuri tähän aiheeseen liittyen, kuten tämä pätkä:

Silti monet rukoilevat pääsevänsä taas menneisyyteen. He haluavat bilettää kuin ennen. He tahtovat matkustella kuin ennen. Jokainen odotukseen haaskattu minuutti tuskastuttaa. He kysyvät: milloin koronarajoituksista voi luopua? Milloin kaikki on taas kuten ennen?

Epäilen, että internet on aivopessyt ihmiset malttamattomiksi. Turnauskestävyyttä on enää vain sukupolvella, joka syntyi kauan ennen nettiselaimia.

Se pystyi odottamaan kirjeen saapumista viikon tai kaksi. Sille oli normaalia, että tilattu kirja teki matkaa kaksi kuukautta.

Aion elää koronasta huolimatta, mutta sen ehdoilla. En aio vikistä ja valittaa, tai odotella huomista – vaan mennä sen mukaan, mikä tilanne on tänään. Olen kiitollinen jos pääsen harrastamaan, mutta jos kevään lailla kaikki perutaan, keksin jotain muuta.

Mielestäni nyt elämässä on tärkeä löytää se oma kyky mukautua tilanteisiin ja löytää niistä jotain hyvää. Mä ainakin toivon, että vihdoin koronan myötä opin hiljentämään ja nauttimaan ”ihan vain olemisesta”  ilman jatkuvaa puuhastelua – ainakin ensimmäiset oppitunnit on menneet mallikkaasti!

<3 Aino

LUE MYÖS:
Paluu arkeen – ja treeneihin! / Ensimmäiset kaksi viikkoa / Näin sain lisää tunteja päiviini

SEURAA MYÖS:
IG @makelaino / FB RAWinto

Meidän syksyn haastetta on nyt kestänyt ensimmäiset kaksi viikkoa ja tiivistettynä voisin sanoa, että hyvin on mennyt. Säästöä on kertynyt tähän mennessä 130€ ja itse olen onneksi välttynyt sakoilta. Markus puolestaan on joutunut maksamaan sakkoa puhelimen käytöstä sängyssä ja sokerimehun juomisesta – tai siis omien sanojensa mukaan hän osti kivennäisvettä, mutta kyseessä olikin sokeroitu makuvesi. Se oli musta ihan loistava esimerkki siitä miksi ainesosaluettelot tulee aina lukea huolella!

Vaikka haaste on sujunutkin hyvin ja mielitekoja on ollut vain vähän, voin silti sanoa olevani ehkä lievästi pettynyt.. Ajattelin, että tissuttelun lopettaminen parantaisi unenlaatuani mutten ole ainakaan itse huomannut mitään merkittävää. Voi olla, että saan syyttää siitä tätä tajutonta väsymystäni, jonka oon onnistunut itselleni tämän vuoden aikana hankkimaan. Eilenkin töistä tultua mun oli ihan pakko nukkua päikkärit, sillä väsytti niin älyttömästi.

Onneksi meen nykyään aina kuuteen toimistolle, joten päikkäreidenkin jälkeen on vielä aina koko ilta aikaa puuhastella kaikkea kivaa.

Oma liikkuminen on ollut hyvin pitkälti luonnossa liikkumista ja lenkkeilyä koirien kanssa. Se on sopinut tähän hetkeen parhaiten, sillä en koe että jo valmiiksi väsyneenä kannattaa kuormittaa itseään vielä lisää. Raitis ilma ja rento liikunta taas rentouttaa ja palauttaa, ja täten toivottavasti edistää tästä lievästä ”koomailusta” toipumista.

Ruokalistoja lupasin laittaa teille, mutta oon ollut hyvin laiska kirjoittamaan mitään ylös. Sen kanssa skarppaan heti tästä viikosta alkaen! Mutta sen voin sanoa, että oon ilokseni saanut Markuksen kokeilemaan rohkeasti myös vegaanista ruokaa! En itse koe sen automaattisesti olevan terveellisempää, sillä etenkin eläinperäisten tuotteiden korvikkeet on usein hyvinkin prosessoituja, mutta on ne silti kivaa vaihtelua. Kerran ollaan käyty myös ulkona syömässä fiksusti ja kotonakin ollaan tehty kahtena iltana pizzaa – mistään ei siis olla kieltäydytty, vaan ainoastaan valittu paremmin 🙂

Ensi viikolle siis lupaan näillä puheilla teille ruokalistaa tältä viikolta ja koska mulla on ens viikko lomaa, niin uskallan luvata myös muutaman reseptin joita ens viikolla kokkaillaan! Myös reseptilive instagramissa ois tosi hauska pitää, mutta oon niin kova häseltämään etten tiedä tulisko siitä yhtään mitään 😀 Mutta katsotaan jos uskaltaudun sellaisen pitämään joku ilta, ois nimittäin hauska päästä sen kynnyksen yli ja ottaa siitä tapa!

LUE MYÖS:
Paluu arkeen – ja treeneihin! / Kesä(loma) pähkinänkuoressa / Näin sain lisää tunteja päiviini

SEURAA MYÖS:
IG @makelaino / FB RAWinto