Musta tuntuu välillä, että mä oon kuin ensimmäistä kertaa ihastunut teinityttö. Niin innoissani ja onnessani, täynnä ihan uudenlaista energiaa! Eikä tässä olotilassa kyllä ole yhtään mitään valittamista, päinvastoin. Aivan kuin mä olisin löytänyt itsestäni uudestaan jotain kauan sitten kadottamaani.Ja niinhän se taitaa ollakkin. Tähän mun olotilaan on kiittäminen yhtä tiettyä nuorta hurmuria, nimittäin mun omaa ihanaa Ismoa. Ismo on yksinkertaisesti niin älyttömän hauska ja hurmaava tyyppi, että mä ajattelen päivittäin olevani niin etuoikeutettu saadessani elää sen kanssa. Vaikka kyllä.. Ismollakin on välillä ne omat haastavat hetkensä. Mutta eikös meillä kaikilla? Hahha 😉

Nuoresta iästään huolimatta (tai ehkä just sen takia?) Ismolle on jo kerennyt sattua ja tapahtua. Kuukausi sitten se onnistui uimareissulla lyömään selkänsä niin pahasti, että pelkäsin sen halvaantuvan, mutta selvittiin onneksi rivillä tikkejä. Onneksi myös koirille on tarjolla osteopatiaa ja nyt tikeistä eroon päästyä Ismo onkin päässyt käsitteltäväksi – enkä vois olla tyytyväisempi! Jo heti seuraavana päivänä huomas selkeän eron koiran vireystilassa, kun kivut oli kadonneet.

Eikä otsikkokaan muuten huijaa sillä Ismo on oikeasti aika kova poika juttelemaan! Ja tanssimaan. Heti jos keittiössä alkaa lanne liikkumaan niin Ismo tulee mukaan heiluttamaan omaansa. Se on niin söpö!Mä oon itse ihmisenä just sellaista tyyppiä, että innostun kaikesta ihan täysillä eikä tää koiraharrastus oo ollut ollenkaan poikkeus! 😀 Viikot kuluu nopeasti, kun lähes joka päivä ja viikonloppu on jotain harrastuksia tai lenkkitreffejä. Ollaan molemmat Ismon kanssa tykästytty erityisesti agilityyn, joissa koira nauttii vauhdikkaasta menosta sydämensä kyllyydestä ja allekirjoittaneella on paljon oppimista – erittäin palkitsevaa siis molemmille 😉

Koiranäyttelyt puolestaan on mulle rakas, vanha harrastus jonka pariin on ollut ihana palata. Niiden taikaa ei varmastikkaan ymmärrä ellei itse ole sitä hurmosta kokenut, mutta tiivistettynä siinä kiehtoo jännitys ja yllätyksellisyys yhdistettynä valloittaviin koiriin ja mielenkiintoisiin ihmisiin. Lähes kaikki mun teiniajoilta säilyneet ystävyssuhteet onkin sellaisia, joita oon solminut juuri koiranäyttelyissä ja niissä reissatessa <3

Vastapainoksi koiranäyttelyille oon innostunut täysin jäljestämisestä! Enkä vain minä, vaan myös Ismo, jonka tarkka nenä innostais mua kokeilemaan ihan metsästyskoirien jäljestämiskokeitakin. On niin hienoa nähdä kuinka hienosti koira käyttää vaistojaan ja työskentelee niiden varassa. Metsästyskoiran elkeet näkyy kyllä ihan arjessakin ahkerana lintubongailuna ja poikkeuksellisen vahvana uimahaluna – heti kun Ismo näkee rantaviivaa on sen päästävä veteen. Ja sieltähän ei sitten aina maltettais edes tulla pois, kun on niin kivaa!Oon jotenkin aivan fiiliksissä siitä, että Ismo on niin monipuolinen ja innokas harrastuskoira. Eipä ainakaan käy aika pitkäksi! Välillä tuntuukin, että päivässä sais olla muutama tunti lisää jotta kerkeäis itsekin treenata, kokkailla, nähdä kavereita ja kirjoitella blogia. Mutta niin se vaan on, että elämässä tärkeysjärjestys on nyt muuttunut ja omat itsekkäämät tarpeet on kakkossijalla.

Eikä se haittaa mua yhtään, sillä mä nautin tästä kaikesta niin paljon.

Kerran koiratyttö – aina koiratyttö,
Aino

Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto

Hei! Blogi on ollut nyt hereillä talviuniltaan kolme päivää ja tää on jo mun kolmas postaus! Ei taida jäädä kenellekkään epäselväksi, että mä oon vähän innoissani?! 😀

Keltään joka seuraa mua muualla somessa, kuten Facebookissa tai Instagramissa, ei varmastikkaan oo jäänyt huomaamatta että oon saanut uuden perheenjäsenen! Hän on koiravauva Ismo, rodultaan walesinspringerspaniei ja iältään reippaat 15 viikkoa.

Ja mä olen aivan onnesta soikeana <3

Muistatteko kun eilen kerroin, että uskon kaiken tapahtuvan tarkoituksella? Ismon saapuminen mun elämään on yksi juuri tälläisistä hauskoista tarinoista <3

Oon nimittäin haaveillut omasta koirasta varmaan siitä asti, kun mulla ei ole enää ollut koiria. Viimeisen vuoden ajan oon kuitenkin leikkinyt tulella ja miettinyt asiaa enemmän tosissani, nyt kun mulla ei ole enää ollut yhtään oikeaa estettä koiran hankkimiselle ja +/- listassa kaikki miinukset oli asioista, joista halusin muutenkin eroon.. Oikeastaan mä taisin vain odottaa, että se ”mun koira” sattuisi kohdalle.

Kun palasin joululomalta kotiin ilmoitin mun parhaalle ystävälle, että kun otan koiran on se uros ja sen nimi on Ismo. Ja kolmen päivän kuluttua tää samainen ystävä näytti puhelimensa ruudulta mulle kuvaa walesinspringerspanielin pennusta, joka etsi kotia – ja voitteko uskoa: sen nimi oli Ismo!! Se oli jotenkin aivan käsittämättömän uskomaton tilanne koska kaiken muun hyvän lisäksi olin aivan rakastunut mun ystävän koiraan, maailman suloisimpaan Metteen, joka oli saman rotuinen kuin Ismo.

Niinpä mä ajelin Turkuun katsomaan Ismoa ja neljän tunnin ihastelun ja paijauksen jälkeen tuo pieni spanieli oli sulattanut mun sydämen täysin reippaudellaan ja iloisuudellaan. Ajattelin vielä miettiväni hetken, mutta oikeasti tiesin jo ovella että palaisin takaisin hakemaan Ismon kotiin – ja niinhän siinä sitten kävikin <3

Ismo on mitä mainioin tyyppi ja meidän yhteiselo on lähtenyt käyntiin aivan loistavasti! Oon jatkuvasti kiitollinen sen mielettömästä luonteesta ja uskon vahvasti, että meillä tulee olemaan Ismon kanssa tulevaisuudessa hauskaa monissa harrastuskuvioissa 🙂

Ja mä lupaan, että vaikka oonkin ihan intopiukeena Ismosta niin tästä blogista ei tuu jatkossa mitään koirablogia… ainakaan kovin pahasti 😉 Kaikki koirien ystävät voi toki halutessaan alkaa seuraamaan Ismoa instagramissa @ismothespaniel <3

Kerran koiratyttö – aina koiratyttö,
Aino

PS. Jyväskyläläiset koirakaverit saa lähetellä Ismolle treffikutsuja! 

Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto