Tein viime kesänä yhden parhaimmista sijoituksista ikinä ja ostin itselleni OURA -hyvinvointisormuksen. Kyseessä on siis suomalainen keksintö, jonka avulla voi oppia parantamaan omaa hyvinvointiaan helposti ja huomattavasti.

Sormuksen hankinnan jälkeen olenkin saanut tasaisin väliajoin kysymyksiä sormuksesta ja sen käytön tuomista hyödyistä, joten ajattelin koota kaikki ajatukseni yhteen postaukseen. Toivottavasti tästä on sulle apua, jos oot miettinyt sormuksen ostamista!

Hommasin sormuksen itselleni ennenkaikkea oman kehon stressitasojen, arjen kuormittavuuden ja unenlaadun seuraamiseen – ja sen kautta niiden parantamiseen. Sormus mittaa kattavasti kehon toimintoja eri tavoin, muun muassa sykettä ja lämpötilaa, ja kerää niiden pohjalta arvokasta dataa, jota on erittäin helppo tulkita. Sormuksen keräämiä tietoja voi hyödyntää omassa arjessaan muun muassa unen laadun ja treeneissä kehittymisen, sekä niistä palautumisen maksimoimiseksi.

Kun aloitin käyttämään sormusta nukuin määrällisesti paljon, mutta aamulla herätessäni olin aina todella väsynyt ja syy löytyi nopeasti: syvän unen määrä oli yössä vain muutamia prosentteja, kun sen olisi hyvä olla vähintään 15% luokkaa. Syvä uni on siis unen vaiheista kaikista palauttavinta unta ja sen aikana muun muassa lihakset kasvaa ja kehittyy kaikista parhaiten. Ei siis ihme, että aamuisin tuntui kuin ei olisi nukkunut lainkaan.

Voit lukea tarkempaa tietoa syvästä unesta ja sen merkityksestä täältä.

Tiesin  jo ennen sormusta, ettei kova treeni tee mulle siinä väsymystilassa hyvää mutten malttanut siltikään olla treenaamatta koska olin tavallaan tottunut siihen hieman nuutuneeseen olotilaan – ja hei, saahan treenistä ihan hirveästi virtaa! Se lienee se pahin noidankehä, johon väsynyt ja stressaantunu ihminen joutuu (ja sieltä on mun kaltaisten oman elämänsä supernaisten hyvin hankala päästä pois, koska ”mä pystyn mihin vaan”). Kun aloin seuraamaan omaa untani se pysäytti ja auttoi tekemään muutoksen parempaan, keskittymään palautumiseen.

Sormus kertoo myös keräämiensä tietojen perusteella kulloisenkin päivän valmiustason fyysiseen rasitukseen. Alussa sen totteleminen oli vaikeaa, mutta huomasin nopeasti sen seuraamisen vaikuttavan unenlaatuuni ja leposykkeeseeni. Testailin myös innolla miten esimerkiksi puhelimen tai tietokoneen selailu ja pari lasia viiniä ennen nukkumaanmenoa vaikuttaa uneen – ja sen seurauksena motivoiduin jättämään molempia vähemmälle.

Kuukauden sormuksen käytön jälkeen mun syvän unen määrä oli noussut parhaimmillaan 18%, mikä oli mun mielestä huima parannus! Sormus ei itsessään tehnyt muuta, kuin antoi mulle tietoa jonka avulla pystyin itse toimimaan ja parantamaan elintapojani itselleni sopivammaksi ja onnistuin siinä mielestäni tosi hienosti. Nykyään nukun paljon paremmin kuin aikasemmin ja koen saavani treeneistä paljon enemmän irti 🙂

Ja itseasiassa kolmen kuukauden kevyemmän treenijakson, jolloin mun unenlaatu parani huomattavasti, mä myös hoikistuin useita kiloja tekemättä mitään sen ihmeempää.

Itseasiassa sormus kyllä aina antaa kommentteja ja pitkään valvotun illan jälkeen kehottaa seuraavana iltana menemään aikaisemmin nukkumaan tai rankan päivän jälkeen ottamaan seuraavana päivänä hieman rennommin – siis tälläisiä pieniä, yksinkertaisia vinkkejä jotka jokaisen on helppo tehdä oman hyvinvointinsa hyväksi.

Sormus kerää myös kaiken tän datan ja sitä on mahdollisuus tarkastella myös OURA Cloudissa, jossa voi tarkastella ja vertailla yli kolmeakymmentä eri tekijää. En itse oo hirveästi jaksanut sen kanssa leikkiä, mutta välillä on hauska katsoa miten esimerkiksi kehon lämpötila vaikuttaa unen laatuun tai aktiivisuus kehon lämpötilaan.. näin esimerkiksi 🙂 Veikkaan, että jäisin aika nopeasti koukkuun tuohon pilvipalveluun jos alkaisin sen kanssa viettämään enemmän aikaa!

Vaikka en oo kokoajan pitänyt sormusta sormessa (en välttämättä halua tietää, mitä kiireiset työreissut ja viikonloppujen riennot saa mun kehossa aikaan..) niin käytän sitä edelleen säännöllisesti. Se on auttanut mua havannoimaan stressaavia tekijöitä mun arjesta ja sen myötä joko eliminoimaan niitä tai muuttamaan omia toimitatapoja tai suhtautumista kyseisiin asioihin. Mun elämä muuttuu kokoajan ja sormuksen myötä oon oppinut myös mukautumaan siihen entistä paremmin.

Ainut huono puoli sormuksessa on sen lyhyt akun kesto ja välillä unohdan ladata sen, minkä vuoksi en aamulla saakkaan tietoja nukutusta yöstäni – en tosin onneksi suhtaudu siihen neuroottisesti, joten ei se maailmaa kaada. Tämä on kuitenkin korjattu uudistettuun OURA-sormukseen, joka on ulkonäöltään sirompi ja mittaa myös päivän aikaista palautumista! Uusien sormuksien toimitus aloitetaan tulevana keväänä enkä malta odottaa, että saan oman koristamaan kättäni ja auttamaan mua voimaan vielä entistä paremmin.

Ootko sä tutustunut OURAan? Tai oisko sulla jotain kysymyksiä siihen liittyen?

Xoxo,
Aino

Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto

Kerroin tuossa viime viikolla mun elämäntapamuutoksesta – matkasta joka alkoi aikalailla viisi vuotta sitten ja joka on jatkunut tähän päivään asti – yhtä haastattelua varten ja tästä koko taipaleesta jutellessa mä tajusin ettei tää homma oo mitenkään ihan helppoa. Klisee ”ainoa pysyvä asia on muutos” pitääkin mun kohdalla erittäin hyvin paikkaansa 😉

Saattaa vaikuttaa, että monet jutut on mulle ”itsestäänselvyyksiä” ja oonkin jakanut teille paljon vinkkejä mun oman elämäni kautta siitä miten omaa elämänlaatuaan voi parantaa ja voida paremmin. Ne kaikki on ollut pieniä juttuja, joita oon oppinut ja sisäistänyt mun arkeeni yksitellen. Mutta silti mä opin itsekin jatkuvasti uutta ja kohtaan edelleen haasteita, jotka on varmasti monelle teillekkin tuttuja ja sellaisia, jotka on välillä saanut olon tuntumaan vähintääkin epätoivoiselta.

Mulla on vuosien aikana ollut ylikuntoa, häiriöitä niin hormonitoiminnassa kuin ruoansulatuksessaki ja onhan tässä jalkakin on murtunut (ja saanut osakseen kolme hoitovirhettä..) unohtamatta sitä, kuinka kaiken fyysisen lisäksi mulla ollut aina välillä henkisestikkin haasteellisia aikoja.

En oo siis eläny näitä vuosia oppikirjan mukaisesti, enkä elä nytkään. Mutta oon tehnyt aina parhaani tilanteeseen ja olosuhteisiin nähden – ja se on se, mikä riittää.

Elämä ei ookkaan pelkkää syömistä ja treenaamista, vaan kokoajan on läsnä niin paljon enemmänkin! On työ, perhe, lapset, matkustelu, opiskelu, loukkaantumisia, kiirettä, stressiä, lemmikkejä, sukulaisia, harrastuksia.. Sen takia mä en tykkääkkään mistään kuureista tai kielloista – mitä sitten tapahtuu, kun elämä muuttuu tai eteen tulee jonkinlainen vastoinkäyminen?

Tietysti silloin kun tehdään tavoitteellisesti töitä jonkin asian eteen on ymmärrettävää, että sen priorisoi kaiken muun edelle ja se myös vie vauhdilla eteenpäin. Kuitenkin mun mielestä on tärkeämpää luoda ymmärrystä siitä mitä tekee ja miksi sen sijaan, että tekis paljon kaikkea kerralla mikä varmaan osaltaan myös luo omanlaisia ”suorituspaineita” mikä syö puolet kaikesta hauskuudesta vaikka toisaalta ymmärrän myös sen, kuinka osa ihmisistä saa siitä myös suurta nautintoa.

Mutta isompi kysymys onkin, että jaksaako sellaista pitkään? 

Syvempi ymmärrys luo vahvempaa motivaatiota sekä auttaa tekemään päivittäin niitä pieniä hyviä tekoja itselleen, ja niistä pienistä puroista muodostuukin se suuri virta. Näin ne tavat myös juurtuu meihin ja ne kulkee helpommin mukana arjessa, tapahtuipa mitä tahansa 🙂 Ja mä uskonkin, että meille tavan tallaajille se on paljon järkevämpää ja motivoivempaa kuin liiallinen yrittäminen.

Ja kun ne hyvät tavat juurtuu ”omaan ytimeen” ei niistä edes pääse kovin helpolla eroon 😉 Mä en enää edes osaa kuvitella millainen tilanne tulis vastaan, että mä palaisin takaisin entiseen – sillä oikeastaan sitä entistä ei enää ole vaan tää kaikki mitä teen ja miten elän on osa mua enkä usko sen lähtevän musta kulumallakaan pois.

Eikös se oo kuitenkin se sellainen ideaali tilanne? Ettei se terveellinen elämä olis mikään suoritus joka lopetettais kesken vastoinkäymisten tullessa kohdalle? Jos huomaat kauppareissun jälkeen huomaat yhden kananmunan menneen rikki kotimatkalla, niin tuskin heität koko kennoa menemään: samalla tavalla arjessakin joskus tulee syötyä jotain ”mitä ei pitäisi” tai jätettyä treeni välistä, mutta se ei kuitenkaan pilaa kokonaisuutta. Siis ellei me itse anneta sen tehdä niin 🙂

Kuvat minusta: Kata

Mulla on ollut ajanjaksoja, jolloin oon voinut keskittyä 100% treenaamiseen ja syömiseen. Mä tiedän, että jos haluaisin voisin tehdä sen saman nytkin – mutta mä haluan tällä hetkellä niin paljon kaikkea muutakin. Saan treeneistä rutkasti hyvää mieltä ja iloa, aivan kuten fiksuista ruokavalinnoista terveyttä ja energiaa – ne parantaa mun elämänlaatua ja saa mut nauttimaan elämästä enemmän. Siis siitä kaikesta muusta, mikä tapahtuu kaiken sen ympärillä <3

Niinpä mä suosittelenkin, että isojen muutosten sijaan kannattaa keskittyä opettelemaan viikossa tai kuukaudessa yks juttu joka saa sut voimaan paremmin. Oli se sitten aamulenkki tai viherjuoma, päivittäinen meditaatiohetki tai fiksumman unirytmin opettelu – sä päätät, sillä sä itse tiedät mikä sulle on tärkeää 🙂

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa