Kysymyspostauksen toinen osa, joka käsittelee lähinnä terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä 🙂 Lisääkin saa laittaa, sillä vielä on ainakin yksi (mahdollisesti jopa kaksi!) vastauspostausta tulossa ja mukaan mahtuu myös sekalaisiakin kysymyksiä.

Minua alkoi kiinnostamaan kun snäpissä mainitsit että paastoat aina lentomatkat. Onko syy tähän mikä?
Oikeastaan se, että lentokoneessa (ja lentokentillä) ei yleensä oo tarjolla mitään mun kriteereihin mahtuvaa. Oon myös hoksannut, että paine-erot saa mun vatsan aika herkästi reagoimaan kaikelle vähänkään epäsopivalle ja koska matkustellessa yleensä bakteerikannat muuttuu, niin haluan minimoida kaikkien oireilujen riskin. Muutenkin pieni paasto silloin tällön tekee hyvää ruoansulatuselimistölle ja koska paaston aikatauluttaminen on mun arjessa muuten aika hankalaa niin oon hoksannut lentojen olevan siihen hyvä sauma 🙂

Voiko siis paastota pelkällä ’kraana’vedellä, jos ottaa(kuten minä) 50-100mcg D-vitamiinit purkista/päivä?
Rasvaliukoisten vitamiinien kanssa suosittelen nauttimaan myös jotain rasvaa/öljyä, mutta pieni määrä (1-2rkl/päivä) ei onnistu vaikuttamaan paaston positiivisiin vaikutuksiin joten en näe mitään syytä miksi tämä ei onnistuisi 🙂

Mitä mieltä olet hormonaalisesta ehkäisystä?
Jyrkästi sitä mieltä, että en suosittele sitä kenellekkään. Monesti sen käyttö voi tuntua todella järkevästi perustellulta, mutta loppupeleissä kehoon lisätty hormoni vaan saa sen oman hormonitoiminnan entistä pahemmin sekaisin eli vaikka ensisijainen ajatus sen käytöstä voisi ollakkin hyvä, ja vaikutukset alkuun positiiviset, en usko sen pitkällä tähtäimellä olevan kenellekkään hyväksi.

Mitä lisäravinteita käytät?
UDO’s öljystä omegarasvahappoja, B12-vitamiinia, D-vitamiinia, B-complexia ja maitohappobakteereja. Lisäksi viherjauhetta, rakkolevää, MSM:ää ja C-vitamiinia menee joka aamu, iltaisin magnesiumia ja treenien yhteydessä BCAA:ta sekä palauttavaan ateriaan kollageenia. Kuuriluontoisesti syön myös hiivaa hillitseviä lisäravinteita 🙂

Miten huolehdit ihostasi sisäisesti (puhtaan ja ravinteikkaan ruoan suhteen/lisäksi jotain erityistä)?
Juon runsaasti vettä ja vihreää teetä, sekä pidän huolen maksan toiminnan tukemisesta mm. shiitake-sienen ja maarianohdakkeen avulla. Pari kertaa viikossa myös juon bentoniittisavea, joka puhdistaa suolistoa ja on lisäksi todella mineraalirikas 🙂 Hmm…. ja tietty nukun! Se on ensisijaisen tärkeää, jos ei halua näyttää ihan kuolleen rukoukselta aina herättyään 😉

Miten huolehdit henkisestä hyvinvoinnistasi?
Puhumalla, kuuntelemalla ja ottamalla itselleni aikaa. Oon huomannut, että jos jätän joitain asioita sanomatta ja ne jää mun sisään ”kytemään” niin olosta tulee todella nopeasti aika sietämätön.. Siispä asioista suoraan sanominen ja vaikeistakin asioista keskusteleminen on ensisijaisesti se tärkein juttu 🙂

Muuten pyrin nukkumaan tarpeeksi, meditoimaan ja joogaamaan sekä tekemään mulle tärkeitä juttuja aina mahdollisuuksien tullen. Luonnossa oleskelun, treenaamisen ja itsensä toteuttamisen (lähinnä kokkailu ja kirjoittaminen, haha!) lisäksi perheen ja ystävien kanssa vietetty aika on tosi tärkeää.

Mitkä on sun vinkit selvitä kaamoksesta?
Kirkasvalolamppu on ihan ehdoton! Sen lisäksi ulkoilu ja raikas happi, avanto sekä tietty hyvät eväät. Ruokajutuista ehdottomasti tärkeimpinä koen viherjauheet ja levät jotka korreloi auringonvalon puutetta sekä reishin, joka auttaa nukahtamaan ja nukkumaan sikeästi. Unen vaikutusta ei nimittäin voi taaskaan vähätellä ja sen ohella voisin vielä mainita meditaation sekä positiivisen asenteen aktiivisen harjoittamisen 🙂

TOP3 lemppari superfoodit/hedelmät/vihannekset/herkut?
Toivottavasti saan valita kaikkia sen kolme, sillä muuten tää on mahdoton 😉
– Superfoodit: viherjauhe, kookosöljy & reishi
– Hedelmät: persimon, omena ja avokado
– Vihannekset: kurkku, bataatti ja parsakaali
– Herkut: erimakuiset raakasuklaat, itsetehty jäätelö (!!) ja perinteiset perunalastut suolalla ja öljyllä 🙂

Oletko pelkkä Pitta vai sekoitus kahdesta doshasta?
80% pitta ja 20% kapha, eli hyvin vahva pitta.. 😀

Miten tarkkaa noudatat Pitta-suosituksia?
Aikalailla ohjeistuksen mukaan 80-20. Koostan mun päivän ateriat hyvin pitkälti pittaraaka-aineista, mutta myönnän käyttäväni marjoja smoothiessa ja manteli/pähkinätahnoja smoothien päällä sekä herkuttelevani välillä raakasuklaalla 😉

Onko jotain ruoka-aineita, joita pois jättämällä olet saanut parhaan avun? Entä ne, joista et ole malttanut luopua, vaikka eivät kuuluisi Pitta-ruokavalioon?
Oikeastaan kananmunat, banaani, raakakaakao, maca, kahvi, tomaatti ja lime.. Esimerkiksi banaani ja tomaatti aiheuttaa mulla tosi pahaa närästystä, johon en aiemmin kiinnittänyt tarpeeksi huomiota. Samoin en osannut myöskään yhdistää limen aiheuttamia allergisia reaktioita.. Kaakao, maca ja kahvi sai (ja saa edelleen) mut käymään ihan ylikierroksilla, joten oon paljon seesteisempi ilman niitä 🙂

Ennen join kahvia joka päivä, nykyään kerran-pari viikossa ja raakasuklaata syön maksimissaan pari palaa päivässä – macan käytön oon lopettanut kokonaan. Parapähkinöitä syön päivässä pari niiden sisältämän seleenin vuoksi ja mantelitahnaa sen herkullisuuden + ravinteikkuuden takia 🙂

Suomen oloissa tuntuu myös hassulta, että ei saisi syödä marjoja ja entä sitten muutama pähkinä välipalana tai suurin herkkuni pähkinä- ja mantelivoit. Kannattaako Pitta-ruokavaliota noudattaa ja miten tarkasti, sillä se tuntuu rajoittavan niin montaa yleisesti terveelliseksi katsotun ruoka-aineen syöntiä?
Kyse onkin kokonaisuudesta, ja suosittelen noudattamaan ruokavaliota 80-20 periaatteella. Ei se muutama pähkinä tai manteli onnistu sitä kokonaisuutta pilaamaan! Kohtuus kaikessa 🙂 Aluksi kannattaa kuitenkin syödä tarkasti ruokavalion mukaan niin oppii huomaamaan miten keho reagoi eri ruoka-aineisiin, niin niihin sallittuihin kuin kiellettyihin.

Muutenkin sen jälkeen kun kehotyyppi alkaa löytämään tasapainonsa voi pikkuhiljaa kokeilla, onnistuisiko niitä ”kiellettyjäkin” syömään ja miten kroppa niihin reagoi 🙂 Esimerkiksi omalla kohdalla oon huomannut mantelivoin olevan parempi vaihtoehto, kuin cashewtahnan – ihan oman olon perusteella.

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

Moi! Huh, nyt alkaa arki taas tuntumaan vähän tasaisemmalta ja saan jopa olla tän koko viikon kotosalla – ahh luksusta! – joten on taas aika toteuttaa yksi toivepostaus. Eli jutellaan vähän mun hormoneista, käydään vähän läpi historiaa ja tilanteen etenemistä myös omilla päätelmillä ja huomioilla varustettuna.

Oon viime vuosien aikana saanut paljon kommentteja ja viestejä teiltä näihin hormoniasioihin liittyen, ja meillä nuorilla naisilla niiden oikettelu tuntuu olevan harmillisen yleistä. Haluan kuitenkin muistuttaa, että syyt niihin on yleensä yksilöllisiä ja tässä kirjoituksessa nostan oman kokemukseni ja opiskeluni kautta esiin nousseita pointteja, joita on hyvä miettiä jos omien hormonien kanssa on jotain ongelmia 🙂

Mä aloitin e-pillereiden syönnin jo aika nuorena kovien menkkakipujen takia, mulla oli silloin myös epäsäännölliset kuukautiset joten pillerit hoiti silloin kaksi ongelmaa yhdellä iskulla. Ahh, miten ihanan helppoa! -ajattelin. En vielä silloin tajunnut kuinka ylimääräisten hormonien syöminen ei korjais tilannetta, vaan saattais pidemmällä tähtäimellä saada kehon luonnollisen hormonintuotannon epätasapainoon.

Mun omat hormoniongelmathan ei varsinaisesti alkaneet e-pillereistä, vaan liian nopeasta painon putoamisesta. Tai itseasiassa liian vähäisestä syömisestä yhdistettynä kuluttavaan treeniin ja liian vähäiseen lepoon. Keskityin syömään paljon proteiinia ja energiansaannin ollessa pahasti miinuksella en saanut ruokavaliosta tarpeeksi naisen hormonitoiminnalle tärkeitä rasvoja ja hiilareita.

Siinä vaiheessa kun kuukautisia ei enää näkynyt, lopetin pillereiden syönnin. Yleensä puhutaan, että on normaalia ettei kuukautisia kuulu jopa puoleen vuoteen pillereiden lopettamisen jälkeen, mutta mä jouduin odottamaan omiani yli kaksi vuotta. Se oli raastavan pitkä aika. Ajan myötä huoli rupesi kasvamaan ja silloin hakeuduin myös lääkärin vastaanotolle, jossa sain keltarauhashormonikuurin jonka pitäisi käynnistää kuukautiset.

Ja mitään ei tapahtunut. Ei yhtikäs mitään.

Kävin lääkärissä toistamiseen, mutta koin ettei mua, mun ongelmaani ja huoltani otettu lainkaan vakavasti. Silloin aloin tosissani tutkimaan asioita itse ja etsimään apua tilanteeseeni omin neuvoin. Erityisesti sain voimaa ja apua Kaisa Jaakkolan sekä Sara Gottfriedin kirjoista, jotka käsittelevät hormonitoimintaa hyvin kattavasti ja helposti ymmärrettävästi, ja ne kasvattivat entisestään tiedonjanoani asian suhteen.

Olin jo ennen ensimmäistä lääkärikäyntiäni havahtunut siihen, että energiansaantini oli aivan liian vähäistä kulutukseeni nähden ja olin alkanut syömään huomattavasti enemmän – tosin en siltikään niitä oikeita juttuja. Kesti aika kauan iskoistaa omaan päähäni, ettei hiilareiden tai rasvojen syömisessä ollut mitään ”pahaa”. Hormonien ja oman hyvinvoinnin kannalta yksi merkittävimmistä asioista olikin selättää niin kutsutut hiilarimörkö ja rasvakammo.

Mä tutkin ja tutkin asioita, ja oikeastaan tavallaan tiesinkin jo aika pitkälle mitä olis hyvä tehdä, mutta mun pääkoppa ei pysynyt perässä. Kortisolit oli koholla ja kilppari oli joutunut aikamoisen rasituksen alle, joten liikunnan muuttaminen rauhallisempaan suuntaan olis ollut tärkeää – se oli kuitenkin asia, jota en malttanut tehdä. Samoin myös elämän muiden stressitekijöiden, kuten opiskelu- ja työkiireiden sekä jatkuvasti täyttyvän kalenterin, rauhoittaminen.

Oma pääkoppa tavallaan hidastikin mun kohdalla palautumista normaaliin. Ensinnäkään hormoniongelmat ei ratkea sormia napsauttamalla eikä niihn voi suhtautua ”mulle kaikki heti nyt” -asenteella ja lähtökohdista riippuen yleensä ne on monen asioiden summia, jotka vaatii aikaa palautuakseen raiteilleen. Pitää myös olla valmis tekemään ratkaisuja paremman huomisen puolesta, tietyllä tapaa nöyrtymään ja myöntää itselleen ettei ole supernainen joka pystyy kaikkeen.

Mulla asiaan vaikutti vielä kelilakia, jonka seurauksena ravinteiden imeytyminen ei ollut alussa aivan optimaalisia – suoliston kunnolla, ja ravinteiden imeytymiselläkin on siis iso merkitys. Kaikenlisäksi pitkittynyt stressi ja elimistön ylikuormittuminen oli saanut mun vatsahappojen tuotannon hiipumaan, mikä myös vaikuttaa negatiivisesti ruoansulatukseen ja ravinteiden imeytymiseen.. Eli vaikka kuinka yritin antaa keholleni optimaalista ”hormoniravintoa”, ei se pystynyt läheskään täysin hyödyntämään sitä.

Kannattaa lukea mun kattavampi kirjoitus aiheesta, jonka itseasiassa kirjoitin kaksi viikkoa ennen kuukautisten palautumista 🙂

Kun kuukautiseni sitten ensimmäisen kerran alkoivat olin haljeta onnesta – enkä pelkästään niiden vuoksi. Olin nimittäin juuri päässyt eroon muutamasta henkisesti raskaasta painolastista ja olo oli jotenkin uskomattoman kevyt, mikä varmasti vaikutti asiaan. Myös yksi tekijä, jolla varmasti oli asiassa näppinsä pelissä, oli reishi jonka käyttämisen olin aloittanut muutamaa viikkoa aiemmin ja jonka ansiosta olin ensimmäistä kertaa vuosiin nukkunut yöni sikeästi ja levollisesti.

Siinä vaiheessa tiesin tehneeni jotain oikein. Olin mm. opetellut syömään riittävästi, paino oli noussut ja olin alkanut antamaan enemmän aikaa levolle. Liikuin edelleen paljon, mutta en enää yhtä intensiivisesti mitä aiemmin, vaan olin vihdoin hidastanut tahtia ja ottanut muun muassa joogan ja rauhalliset kävelylenkit osaksi treenirutiinejani.

Hieman tämän jälkeen loukkaannuin ja tahtini hidastui entisestään… Liikunnallisesti. Henkinen stressi tosin puski päälle entistä pahemmin, minkä uskon tehneen asioille taas hieman hallaa ja sen seurauksena hormonit heitteli taas hetken aikaa. Onneksi alkujärkytyksen jälkeen keskityin paljon mielenhallintaan ja rauhalliseen, kuntouttavaan liikuntaan sekä annoin itselleni aikaa vahvistua ennalleni – sillä kaikella puolestaan oli pelkästään positiivisia vaikutuksia tilanteeseen.

Siinä vaiheessa, kun pääsin vihdoin irti eräästä henkisestä vankilasta, mun hormonitoiminta tuntui palautuvan täysin ennalleen. Kierrosta tuli säännöllinen, oudot moodswingit katosi ja ihmeellinen turvotus katosi. Uskon, että ilman henkistä painetta olisin varmasti palautunut ennalleni jo aiemmin, mutta parempi myöhemmin entä ei milloinkaan 🙂

Parin vuoden ajan, kun hormonit olivat sekaisin eikä kuukautisia näkynyt olin todella huolissani terveydestäni. Mielestäni se on merkki, joka pitää ottaa vakavasti. Jos luonto on sitä mieltä, että nuori nainen on liian heikko lisääntymään ei kaikki voi olla kohdillaan.

Monia teistä kiinnostaa, mikä tilanne on nyt ja voin ilokseni kertoa, että asiat alkaa pikkuhiljaa olemaan oikein mallillaan! Jo reippaasti yli vuoden ajan kuukautiset on ollu normaalit, mutta oon silti joutunut viime aikoina tekemään vielä paljon töitä aineenvaihdunnan kanssa.

Se kaikki säästöliekillä oleminen, kova treenaaminen, huono palautuminen ja liian niukka syöminen sai kropan aika sekaisin ja niinpä silloin, kun rupesin korjaamaan asioita (mm. syömään enemmän) ei kaikki mennyt ihan kuin elokuvissa. Kiloja kertyi hassusti ja tuntui, että vaikka mitä teki niistä ei meinannut päästä eroon. En missään vaiheessa halunnut laihduttaa, mutta tilanne oli hyvin pitkälle se, että mitä tahansa laitoin suustani alas se jämähti suoraan kylkiin..

Hormonit oli siis vielä aika pitkään sekaisin, vaikka kuukautiskierto normalisoituikin. Oikeastaan sen jälkeen en hetkeen edes jaksanut selvitellä aineenvaihduntani ongelmia sen syvemmin, sillä olihan jo takana melkoinen taival jonka olin selvittänyt onnistuneesti. Kuitenkin tutustuessani ayurvedaan kiinnostukseni puhkesi taas kukkaan ja rupesin löytämään syitä tukkoiselle aineenvaihdunnalleni.

Ayurvedisen ruokavalion myötä mun keho tasapainottui paljon, mutta parhain apu oli kuitenkin rakkolevä josta mun ystävä vinkkas mulle viime kesänä. Rakkolevä siis sisältää runsaasti jodia, joka on erittäin tärkeä kilpirauhasen toiminnalle. Mietin, että mikse en ollut tajunnut sitä aiemmin? Jo ensimmäisillä lääkärikäynneillä mun kilppariarvoihin kiinnitettiin huomiota, mikä oli ihan ymmärrettävää kaiken stressin keskellä, mutta en koskaan tehnyt asialle varsinaisesti mitään.

Jo vajaan viikon päivittäisen rakkolevän käytön jälkeen huomasin selkeää muutosta omassa olossani. Koin olevani virkeämpi, energisempi ja kroppakin tuntui paljon kevyemmältä! Puntaria en omista, enkä enää koskaan haluakkaan, mutta viime kuukausien aikana peilikuva on kyllä hoikistunut ja uskon sen olevan todella pitkälti rakkolevän ansiota sillä koko tän ajan oon syönyt hieman epäsäännöllisesti.

Toivottavasti saitte mun tarinasta jotain iloa 🙂 Ihan kaikkea mun on mahdoton muistaa, pitäis kaivaa vanhat päiväkirjat sitä varten esiin, mutta kaikki tärkeimmät asiat on kyllä pinttynyt vahvasti mieleen. Tiivistän vielä pähkinänkuoreen olennaisimmat:

• Omalla kohdallani hormoniongelmat aiheutuivat liian kuormittavasta elämäntyylistä ja ravinnon sekä levon putteesta. Tähän yhdistyi vielä huonokuntoinen suolisto (keliakia) ja henkinen stressi, mitkä hidastivat hormonitoiminnan palautumista ennalleen.
• Mielestäni tärkeimmät asiat hormonitoiminnan normalisoitumisen kannalta on ehdottomasti:
  – Monipuolinen ja laadukas ruoka, jota syödään riittävästi 🙂 Rasvoja tai hiilihydraatteja ei saa vältellä, vaan niissäkin on panostettava laatuun.
  – Ravinteiden imeytymisen maksimointi, suosittelen myös ravintoainemittausta jos mahdollista.
  – Rehellisyys itselle. Vaadinko itseltäni liikaa? Syönkö tarpeeksi? Palaudunko treeneistä hyvin? Nukunko riittävästi? Mitä mulle oikeasti kuuluu? Mulle oli iso apu, kun kävin Minna Immosen Oman Elämäni Inventaario -kurssin – se oli yksi tekijöistä, joka vapautti mun sisältä paljon henkisiä lukkoja ja sai elämän maistumaan taas makeammalta, kevyemmältä. Itseasiassa kuukausi kurssin loppumisen jälkeen kuukautiseni palautuivat 🙂
  – Treenien intensiteetti. Sen madaltaminen on tärkeää ja kovien treenien sijaan suosittelen joogaamaan ja liikkumaan luonnossa rauhallisesti. Ne aktivoivat parasympaattista hermostoa, mihin kannattaa pyrkiä herätellessään hormonitoimintaa henkiin ja puolestaan kaikkea sympaattista hermostoa aktivoivaa tulisi vähentää.
  – Rauhoitu, hengitä, nauti elämästä. Vietä aikaa ystävien kanssa, puhu asioista jotka painaa mieltä ja tuntuu raskaalta, äläkä peitä myöskään onnea. Anna tunteiden tulla ja purkautua just niinkun ne on tarkoitettu – ole just sellainen, kun susta hyvältä tuntuu.
• Lisäravinteita joista koin itselleni apua:
  – Udo’s DHA Kasviöljy – laadukas omegavalmiste, joka sisältää välttämättömiä rasvahappoja ja saa ravinteet imeytymään paremmin.
  – Maca-jauhe, joista erityisesti punainen on tehokas naisten hormonitoiminnan tasapainottaja.
  – Reishi, rentouttaa elimistöä, parantaa unenlaatua ja auttaa stressissä. Ihan paras apu palautumiseen jokaiselle, joka käy ylikierroksilla tai elää kiireistä elämäntyyliä 🙂
  – Suolahappokapselit sai mun vatsahapot balanssiin ja ravinteet taas imeytymään! Kahden viikon käytön jälkeen kuukautiset alkoi, joten uskon niillä olleen iso vaikutus muiden positiivisten tekijöiden ohella.
  – Näiden ohella on antaisin erityishuomion vielä laadukkaalle D-vitamiinille, probioottille ja B-vitamiinivalmisteelle.

Tällä hetkellä mä koen, että mun hormonit on aika hyvin balanssissa 🙂 Ja mistäkö sen tiedän? Rehellisesti sanottuna se on mun oma kokemus. Kokemus siitä, että mun hiukset, iho ja kynnet on elinvoimaiset ja terveet, siitä että oon energinen, treenit sujuu kuin rasvattu, mä nukun hyvin öisin ja mun mielialat on stabiilit.

Nyt kun vihdoin aineenvaihduntakin on alkanut rullaamaan ja rasva alkanut palaa sieltä mihin se on kertynyt (erilaiset hormonihäiriöt kerää rasvaa eri kohtiin kehoa,  joten niistäkin voi hieman päätellä missä vika piilee) niin mulla on tosi levollinen ja kevyt olo tän asian suhteen. Edelleen joka kuukausi oon iloitsen menkoista, mihin muiden naisten on välillä hankala samaistua.. 😀 En kuitenkaan enää koskaan haluaisi siihen samaan epätietoiseen tilanteeseen, jossa tiedän että kropassa on jokin vika mutta apua sen korjaamiseen on lähes mahdoton saada.

On tärkeä kuitenkin muistaa, että hormonit tuskin koskaan voi olla ihan täysin tasapainossa. Ne reagoi meidän elämään ja kehoon – niin fyysisiin kuin psyykkisiinkin muutoksiin – aivan niinku niiden pitääkin. Niiden muutosten tulee kuitenkin olla vain hetkellisiä, ja jos jostain syystä kortisolitasot on pitkään koholla eikä laske ollenkaan, on asiasta syytä huolestua edes jollain tasolla sillä niillä asioilla tuppaa olemaan pitkäaikaisia seurauksia.

Tästä kirjoituksesta tuli aika pitkä ja silti musta tuntuu, että unohdin sanoa jotain oleellista. Joten kysykää! Kommentoikaa ja jakakaa omia kokemuksianne, sillä muut voi saada niistä vertaistukea, apua ja voimaa 🙂

Tää kirjoitus oli muutenkin aika tälläinen yleispätevä, enkä liiemmin perehtynyt mihinkään tiettyyn yksittäiseen tekijään (huh, siitä ois tullut pitkä postaus jos olisin tehnyt kaiken samassa) joten jos haluatte tarkemman katsauksen johonkin spesifiin juttuun niin pyytäkää vaan niin mä toteutan mielelläni.

Kiitos kun luit, ja tsemppiä jokaiselle joka painii hormoniongelmien kanssa – muistakaa, että tunnelin päässä on valoa! <3

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa