Keväällä puhkuin intoa puolimaratonista, jonka olin päättänyt juosta tulevana syksynä. Päätin, että juoksen sen ja asetin tavoitteeksi päästä maaliin kahdessa tunnissa! Olin motivoitunut ja halusin todistaa itselleni, että pystyn siihen.Mutta sitten mun silmät avautuivat. Tajusin, että juoksu on todella kuormittavaa ja raskasta, ja saa mun kropan jumiin tosi pahasti. Harjoittellessani puolikasta varten tajusin, ettei mun kroppa oo vieläkään täysin palautunut mun vanhoista vammoista ja esimerkiksi mun pohkeet ja penikat oli edelleen ”kestotukossa”, ja tilannehan luonnollisesti pahentui aina juoksemisen jälkeen.

Pohkeet ja penikat oli oikeastaan ainoat, jotka oireili kivuliaasti, mutta silti se outo tunne kropassa ei jättänyt mua rauhaan. Eikä ihme – nimittäin lantionpohjan fysioterapian yhteydessä Annakaisa huomasi, että mun toinen jalka tekee enemmän kuin toinen ja se luonnollisesti vaikutti myös mun juoksuasentoon.

Se oli ehkä se viimeinen niitti.

Vaikka kuinka haluaisinkin juosta ja päästä tavoitteeseeni, niin onko sitä järkevää tehdä rikkinäisellä keholla? Eikai kukaan lähde ajamaan satojen kilometrien matkaakaan autolla, josta meinaa pudota rengas?

Sen vuoksi mä nöyrryin ja myönsin itselleni, että nyt ei ole juoksun aika. Tavallaan oon pettynyt, mutta toisaalta tosi ylpeä itsestäni. Mun ego koki ehkä isoimman kolahduksen, sillä se olisi tietysti halunnut päästä näyttämään kaikille mistä mut on tehty! Mutta keho kiitti ja tuntuukin nyt paremmalta kuin aikoihin – ja siitä on kiittäminen myös pidempää treenilepoa ja säännöllistä hierontaa, joka on ollut kaikkea muuta kuin nautinnollista.. Nyt oonkin juoksemisen sijaan keskittynyt taas sen tasapainoon löytämiseen. Kehon huoltamiseen ja fiksusti treenaamiseen, heikkouksien vahvistamiseen. Viimeisin vamma kun ei ole edes vuoden vanha, ja koska mitään sen ihmeellisempää kuntoutusta en oo sen parantumisen eteen tehnyt, niin ei liene ihmekkään että kroppa on vähän vinksallaan..?

Tosin, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja oon itsestäni niin ylpeä, että pystyin astumaan egoni yli tän asian kanssa ja tekemään sen itselle oikeasti parhaan ratkaisun.

Energistä viikkoa,
<3 Aino

PSST… Postauksen kuvat on muuten syksyn 2016 Ruskamaratonilta, toistaiseksi mun ensimmäiseltä puolikkaalta 🙂

Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto

Otin pari viikkoa sitten tietoisesti hieman pidemmän tauon treenaamisesta, sillä tajusin ettei mulla oikeastaan ole pitkään aikaan ollut ajanjaksoa jossa en ois ollu jatkuvasti jonkun kuormituksen alaisena. Treenin lisäksi tälläisiä kuormituksia on ollut muun muassa rankat messureissut ja oma sairastelu – ne vie ihan yhtälailla, ellei jopa enemmänkin, voimia kuin treenaaminen ja niistäkin ottaa aina oman aikansa palautua. Sitä on aina haastava ymmärtää sillä aina tuollaisten pakollistenkin taukojen jälkeen on aina hirveä hinku takaisin treenien pariin..! 😀Ensimmäistä kertaa lepo tuntui helpolta. Sellaiselta, että oikein tunsin mun kehossa kuinka hyvää se mulle teki! Nukuin normaalia enemmän ja vietin enemmän aikaa ulkona – ja koska kämppis oli reissussa, sain myös hyvän syyn pitää pientä sosiaalista paastoa. Ja sekin teki hyvää! Päivä päivältä mun olo keveni ja rentoutui, enkä edes muista milloin viimeksi oon saanut nauttia mun kehosta ilman väsyneitä tai jumisia lihaksia, kireää rankaa tai muuta jännitystä.

Viime viikko olikin sitten ensimmäinen levon jälkeen, kun palasin takaisin treenien pariin ja olihan se ihanaa! Levännyt ja rento kroppa ottaa niin paljon paremmin treeniä vastaan ja tuntuu, että oma suorituskykykin on ihan uudenlaista. Siitä saan kyllä antaa kiitoksen myös hieronnalle, jossa oon käynyt viime aikoina lähes viikottain 🙂MAANANTAI
45 min lenkki, josta reilut 30 min juoksua

TIISTAI
lepo (hieronta)

KESKIVIIKKO
selkätreeni salilla

TORSTAI
crossfit: jalkapainotteinen coretreeni

PERJANTAI
lepo

LAUANTAI
crossfit: pidempikestoinen syketreeni painottuen yläkroppaan

SUNNUNTAI
lepo (koko päivä koiranäyttelyreissulla)

MAANANTAI
selkätreeni salillaOon nyt keväällä alkanut treenaamaan taas omatoimisesti salilla ja se on tullut tarpeeseen. Käyn Liikulla, jossa on ensiluokkaiset treenauspuitteet ja mielettömästi tilaa ympärillä! Voin tehdä siellä kevyempiä, kuntouttavia treenejä ja hyödyntää paljon laitteita eristävien liikkeiden tekemiseen, jotta saan loukkaantumisten jälkeen mun jalat taas ennalleen – ja halutessani voin myös rykäistä vapailla painoilla kunnon crossfit-henkisen treenin! Todella monipuolinen ja miellyttävä treenipaikka kaikenkaikkiaan.

Juoksutreenejä tulee muutama ja niiden lisäksi käyn edelleen crossfitissä, jossa pyrin valitsemaan juurikin ne tunnit jotka tukee parhaiten mun juoksua – joko lihastreenin tai syketreenin kannalta. Hyvässä porukassa treenatessa saa niin paljon enemmän irti ja vedettyä paljon kovempaa kuin yksin, ja se on just sitä mitä kaipaan saadakseni ne parhaimmat kiksit liikunnasta! Yksin puuhastelu on kivaa, mutta kyllä yhdessä tekeminen on ihan ylivoimaisesti parasta 🙂

Iloa treeniviikkoon,
Aino

Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto