Kirjotin viime opintojakson aikana oppimistehtävän siitä, miten terveelliset elämäntavat ja fyysinen aktiivisuus näkyy mun elämässä. Tehtävä oli hirveen mielenkiintoinen ja oikeasti sen tekeminen oli aika vaikeaa, koska musta tuntui että oisin voinu kirjottaa loputtomasti 😀

Ensimmäisenä ajatuksena tulee helposti ulkoiset seikat – no onhan mun kroppa paljon paremman näkönen, entä mitä se oli joskus aiemmin! Peilikuva siis miellyttää nykyään enemmän silmää. Mitä muuta? Fyysinen kunto on parempi, oon iloisempi ja energisempi, teen paljon enemmän asioita mitä ennen… lista on loputon, mutta ymmärsitte varmaan pointin.

On myös muutoksia, joita ei sinällään päällisinpäin näy. Tottumukset on muuttuneet, erityisesti ruuan suhteen. Ennen söin kuin pieni sika ja mun isoveli on antanutkin mulle lempinimeksi Amerikanlautanen – tosi viehättävää, tiedän 😛 Ruoka, joka valikoitui lautaselle oli aika tuhtia, että varmasti nälkä lähtee! Ja napa vedettiin niin täyteen että ruokapöydästä piti vyöryä pois.
– Nykyään? Keskityn pienempiin annoksiin, jotka on huomattavasti keveämpiä enkä syö itseäni enää tyrmään. En myöskään enää ole se ensimmäinen, joka on tyhjentänyt lautasensa vaan keskityn ruokailuun ja jokaiseen suupalaan kerrallaan. Oon huomannut ainakin itselläni, että hitaasti syömisen myötä olen välttynyt helposti juuri siltä ylensyönniltä 😀

Nää jutut pätee myös herkutteluun. Enää mulla ei edes tee kaupassa mieli karkkia eikä varsinkaan sipsejä. Ennen söin aina kaikki herkut, mitä käsiini sain ja vähintään kerran viikossa piti hakea kaupasta kunnolla mättöä – suklaata tietty vielä useammin 😉 Nykyään suklaansyönnillä saan itselleni helposti huonon olo ja sipsien syönnistä puolestaan mahan kipeäksi. Lisäksi myös tupakointikaan ei ole enää yhtään nautinnollinen kokemus. Leipomisen jäljiltäkin suklaalevyn jämät viihtyy yleensä jääkaapissa koskemattomina aika pitkään, enkä edes muista niiden olemassaoloa. Houkutus on kadonnut, eivätkä herkut enää ole osa mun arkiruokaani.

Herkuttelen toki vieläkin, mutta herkkujen määrä ja laatu poikkeaa huomattavasti entisestä. Juhlissa kohteliaasti syön kakkua, jos sellaista on tarjolla. Porukoilla yökyläillessäni saatan syödä jäätelöä, jos jaksan leikata palan 😀 Ennen aina porukoille mennessäni mässäsin kaikkea mahdollista, mitä jääkaapista löytyi – nykyään harrastan samaa, mutta vanukkaat ja keksit on vaihtuneet salaatteihin, hedelmiin, marjoihin ja jugurttiin. Ja määrät on huomattavasti pienemmät. Näin siis normaalisti – myönnän myös syöväni joskus itseni ähkyyn karkeilla/jäätelöllä/leivonnaisilla, mutta jälkeenpäin se kaduttaa. Ei siksi että se näkyis vyötäröllä, vaan sen ällöttävän olon vuoksi, jonka sain itselleni aikaan hetken mielijohteesta.

Ennen ajattelin, että ruokaa on pakko syödä paljon, jos se on ilmaista ja sitä on tarjolla. Hahha, oon ollu niin urpo! Mitä mä siitä koskaan sain? Pahan olon ja kivan turvotuksen seuraavalle päivälle.
Jännästi näitä asioita vaan rupeaa tajuamaan.

Viettäessäni esimerkiksi tyttöjeniltaa, pyjamabileitä tai leffailtaa tunnen kuitenkin olevani tosi lameass tyyppi, kun kaupassa kavereiden kanssa kierrellessä en syty ”herkkujen” ostamiselle. Mä kyllä hyvinkin pystyn istumaan vieressä, kun muut herkuttelee, mutta muille se taas tuntuu olevan ongelma. Tuntuu siltä, että omalla syömättömyydelläni pilaan muiden ilon. Tulee myös hieman kiittämätön olo, kun sisko tuo kaupasta jäätävän säkin irtokarkkeja, eikä mulla tee mieli koskeakkaan siihen.
Onko muilla samanlaisia tuntemuksia?

Tuntuu, että tästä postauksesta tuli ihan hirveen sekava. Pointtina kuitenkin oli se, miten kokonaisvaltaisesti terveelliset elämäntavat vaikuttaa – terveelliset valinnat lisää terveellisiä valintoja 🙂 Ainakaan mun ei tarvi enää samallalailla taistella terveellisten valintojen puolesta omassa käyttäytymisessä, sillä ne tulee jo ihan luonnostaan – siitä oon onnellinen 🙂

kuvat weheartit.com

1. Perjantaina lähössä ulos. Pitkästä aikaa olin koko illan puhtaasti vesilinjalla ja silti oli aamulla semmonen olo, niinku ois ollu krapula 😀 Sitä se musiikin jytke, valot ja valvominen teettää!
2. Lauantai-aamuna lähettii retkelle vielä vähän enemmän pohjoiseen. Pakkasta oli jotain -9 ja kyllä meinas vähän palella! Onneks oli tarpeeksi vaatetta mukana, muuten ois voinu jäähä lenkit tekemättä.
3. Meidän matkaseura, mun ex-dogi Vimma. Maailman paras koira!! <3
4. Mä olin kokkausvastuussa koko viikonlopun. Tänpäivän ruuasta ei valitettavasti oo kuvaa, mutta sekin oli kyllä tosi jees! Tässä kanaa, kasviksia ja bataattiranskiksia vuohenjuuston kans. Omnom.

Ja ne treenit..
MAANANTAI salitreeni + aquazumba45min + vesijuoksu 15min
TIISTAI salitreeni
KESKIVIIKKO salitreeni + sulkapallo 60min
TORSTAI powerwalk 10km/1,5h + hydrobic 45min + vesijuoksu 15min
PERJANTAI sulkapallo 60min
LAUANTAI kävely 4km/40min
SUNNUNTAI kävely 7km/60min + salitreeni

Otin vähän iisimmin tän viikon. Jotenkin oon nyt oppinut kuunteleen mun kroppaa paremmin ja sen kyllä huomas tänään salilla! Kolmen päivän ”tauko” salitreenistä ja tänään kyllä treeni kulki aivan uudella teholla taas 🙂 Kyllä sillä levolla oikeesti näköjään on ihan selvä merkitys, vaikka näin malttamattomana ihmisenä se onkin ollut aika vaikea sisäistää.

Miten teillä on menny viikonloppu? Tykkäättekö lumesta ja pakkasesta, vai ootteko siirtyny sisätiloihin treenaamaan? Musta ainakin on ihana nyt kun on lunta, niin pihalla on taas niin paljon kirkkaampaa! Ja ahh varsinkin jos aurinko vielä paistaa 🙂