Stressi – joskus se iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta, täysin yllättäen ja odottamatta. Eilen olin vielä intoa ja positiivisuutta täynnä tsempaten ystävää pääsykoestressin suhteen ja tänään sitten hetkellisesti romahdin itsekkin täysin. Koko viikko on ollu pelkkää paikasta toiseen juoksemista, että en oo kerennyt pysähtyä miettimään asioita ollenkaan – ennenkuin tänään.

Haluaisin yhden lisäpäivän viikkoon tai jokaiseen päivään vähintään kaks tehokasta lisätuntia käytettäväksi ja parasta ois jos voisin tehdä aikamatkan menneisyyteen opettelemaan esimerkiksi kärrynpyöriä ja käsilläseisontaa. Hahhhaha! Pääsykoestressi siis selkeästi yrittää nostaa päätään eikä se tunnu yhtään kivalta. Sillä on yllättävän lamaannuttava vaikutus ja tänään mulla teki hetkellisesti mieli heittää kirves kaivoon koko elämän suhteen. Aamulla ei huvittanut nousta sängystä, ei lähteä treenaamaan, ruokahalukin oli kadoksissa (ja koulussa oli vielä pahaa ruokaa) ja olokin tuntui lähinnä epäviehättävältä ja lihavalta – kuin peilistä olisi katsonut joku etäisesti mua muistuttava ihminen. Onneksi osaan tunnistaa merkit stressistä jo hyvissä ajoin ja tiedän, että kyvyttömyyden ja haluttomuuden tunteet johtuu puhtaasti siitä.

Jos siis yhtäkkiä tulee sellainen fiilis että on kykenemätön tekemään mitään oikein eikä treeni edes treeni kulje, peilikuva ahdistaa ja ihmissuhteet vastustaa niin silloin on hyvä hengähtää pari kertaa syvään ja miettiä onko asiat oikeasti niin vai kuvitteletko vaan? Stressi on nimittäin kavala kaveri, joka myrkyttää mielen ja saa uskomaan asioihin, jotka on erittäin kaukana todellisuudesta – hyvinkin usein vaan oman pään sisällä kehittyneitä kauhuskenaarioita.
Oikeasti tää on välillä vähän haastavaa, kun ei oo ihan varma mitä elämältään haluaa. Opiskelua? Töitä? Molempia? Vaiko kenties täydellistä irtiottoa ja retkeä maapallon toiselle puolen? Tiedän kaiken olevan mahdollista mutta ensin pitäis tietää että mitä haluaa, jotta voisin keskittyä siihen täysin – tällähetkellä teen vähän kaikkea ja noh, rehellisesti sanottuna, hieman puoliteholla.

Miksi elämässä on niin paljon kivoja asioita joita haluaisi tehdä ja aikaa on käytettävissä niin rajattu määrä? Halutessani osaan kyllä onneksi kieltäytyäkkin, mutta viimeaikoina se ei oo käyny mielessäkään sillä elämässähän on hyvä tehdä niitä asioita joita haluaa ja jotka tuntuu sillä hetkellä oikeilta – ja nyt mä myönnän, että tällä hetkellä mun elämässä on paljon enemmän asioita joita haluan enemmän ja jotka tuntuu enemmän oikealta entä itse pääsykokeet. Mutta miksi mulla on sellanen olo, että luovuttaisin jos jättäisin nyt leikin kesken tältä keväältä? Never regret anything because at one point it was exactly what you wanted – ois vaan hyvä tietää, että haluanko sitä oikeasti vai kuvittelenko vaan.Onnekseni olin kerrankin kaukaa viisas ja aiempien vuosien kokemuksella osasin vähän ennakoida tätä pääsykoestressiä. Kaivoinkin heti käyttööni Puhdistamon Ruusunjuuri -uutetta, jota sain käyttööni juuri tätä tilannetta silmälläpitäen! Kuullessani kotimaisesta ruusunjuuri-uutteesta mä nimenomaan innostuin kuullessani sen positiivisista vaikutuksista stressinsietokykyyn. Macahan on mun mielestä maailman mahtavin superfoodi ja ruusunjuurihan on nimenomaan samankaltainen adaptogeeni elikkäs kasvi, joka auttaa kehoa sekä mieltä selviämään haastavista tilanteista – tässä tapauksessa siis stressistä.

Kuinkahan kovilla ylikierroksilla sitä kävis, jos nauttis samanaikaisesti tehokuurin sekä macaa että ruusunjuurta? Hahhah – taidanpa ottaa selvää! Täytyy muistaa niiden olevan adaptogeenejä, joten pitää myös malttaa välillä pitää käytöstä taukoakin jottei supervaikutukset heikkene.Nyt voisinkin ottaa viikonlopun vaan iisisti ja miettiä oikeasti mitä haluan mun elämältä. Tai edes seuraavalta kahdelta viikolta. Keskityn kaikkiin hyviin ja ihaniin asioihin kirjoitellen ajatuksia ylös mietiskellen ja pohtien. Uskon, että mielikin kirkastuu helpommin kun annan itselleni nyt hetken aikaa ihan vaan olla – olla ja nautiskella!

Nyt haluankin toivottaa rentouttavaa viikonloppua kaikille. Älkääkä unohtako, että stressi lihottaa ja aikaansaa ryppyjä – mäkin lupaan yrittää muistaa se, hahha. Loppupeleissä pääsykoe on vaan yksi koe ja vaikka se onkin tärkeä juttu niin en kannusta ketään menettämään yöuniaan sen takia – määrätietoisesti sen eteen kyllä kannattaa töitä tehdä, mutta se riittää että tekee parhaansa. Enempää ei voi kukaan itseltään vaatia!

<3 Aino

PS. Viikonloppuna tulee sitten vähän tiukempaa ravintoaiheista juttua, jos maltan istahtaa koneelle sen verran että saan mun ajatukset vihdoin jäsenneltyä järkeviksi sanoiksi – painavaa sanottavaa nimittäin löytyy ja paljon!

Tietättehän ne päivät kun pitäisi oikeasti saada jotain aikaiseksi, mutta sen sijaan tekeekin mieli tehdä kaikkea muuta? Niinä päivinähän jopa siivoaminenkin tuntuu loistavalta ajanvietteeltä. Okei mä oon outo koska oikeasti tykkään siivota ihan muutenkin, hahha! Silloin yleensä inspiraatio kukkii kauneimmillaan ja ne parhaat neronleimaukset saa alkunsa.

Ja nyt te varmaan arvaattekin miten mulle kävi, kun tiistaina istahdin alas työstämään mun kevään viimeistä esseetä (joka se on muuten vieläkin tekemättä, hehheh) – sen sijaan että oisin saanut yhtäkään lausetta wordiin ylös rupesi mun kynä saauhuamaan resepti-ideoita vihkon reunaan. Lopulta mun oli pakko antaa periksi ja antaa inspiraatiolle valta! Ja onneksi sen tein.
Itseasiassa se esseenkirjoittamisen välttely synnytti kaksi helmeä, joista nyt esittelen ensimmäisen eli chilillä terästetyt suklaaneliöt a.k.a POWER UP! -chilibites (resepti on maidoton ja gluteeniton). Poweria chilin lisäksi leivokset saa macasta, joka on todellinen superruoka – superfoodeista ehdottomasti mun oma lemppari yhdessä rakkaan kaakaon kanssa.

Chilin ja suklaan kombo on yks mun lemppariyhdistelmistä ja onnistuinkin yhdistämään lähes täyden kympin arvoisesti ihanan intensiivisen kaakaon maun potkua antavan chilin kanssa samettiseen pehmeään koostumukseen.

POHJA
170g kikherneitä
banaani
0,25dl sulaa kaakaovoita
2rkl kaakaojauhetta
2rkl kaakaonibs
1rkl maca
1tl jauhettua chiliä
0,5tl vaniljajauhetta
0,5tl ruususuolaa

Muussaa (käyttövalmiit, pehmeät) kikherneet ja banaani blenderillä/sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Lisää joukkoon kaakaojauhe, maca sekä chili ja sekoita. Mausta massa chilillä, vaniljajauheella sekä ruususuolalla ja tarkista maku. Viimeistele taikina sekoittimalla siihen tasaisesti vesihauteessa sulatettu kaakaovoi. Aseta taikina vuokaan ja nosta pakkaseen odottamaan kuorrutteen valmistumista.

KUORRUTUS
0,25dl sulaa kaakaovoita
1rkl kaakaojauhetta
2tl riisinlesejauhetta
0,5tl jauhettua chiliä
loraus kookosnektaria (/hunajaa)

Sulata kaakaovoi miedolla lämmöllä vesihauteessa ihanan kullankeltaiseksi. Sekoita sulan kaakaovoin joukkoon kaakaojauhe ja riisinlesejauhe, jonka jälkeen mausta seos chilillä. Lisää makeutusta oman makusi mukaan niin, että maistat kuitenkin chilin potkun selvästi läpi. Levitä suklaakuorrute pohjan päälle ja nosta leivosvuoka takaisin pakkaseen kahden tunnin ajaksi, jonka jälkeen sen voi nostaa jääkaappiin herkutteluhetkeä odottamaan – tai annostella lautaselle ja lusikoida ääntä kohden, hihhi!

Rakastan leipomista, kun ainesosien kanssa voi kikkailla niin että saa maun juuri haluamansa kaltaiseksi, mutta sen lisäksi myös ne ravinteelliset vaikutukset kohdilleen! Herkullisen maun lisäksi  nimittäin chilin, kaakaon sekä macan yhdistelmä onkin aikamoinen virtapommi (sekä tehokas aineenvaihdunnan buustaaja, hehhe) ja aion ehdottomasti kantaa näitä herkkuja mukaan kirjastolle, jotta saan pidettyä vireystason koholla koko opiskelupäivän ajan – kun nauttii kunnon palasen päiväkahvin kylkiäisenä niin kone kyllä hyrrää moitteetta iltaan saakka, sen lupaan!

Saan myös kiittää mun yhteistyökumppania tästä viimeaikaisesta herkkujenideointi-inspiraatiosta sillä superlaadukkaat raaka-aineet, joista nääkin syntisen hyvät chilibitesit suurimmaksi osaksi syntyi, eli kaakaovoi, kaakaojauhe, kaakaorouhe, maca ja toco on kotoisin GreenStreet:iltä 😉 Perinteisiä suklaajuttujahan mä alkuperää paljon ideoinkin näiden raaka-aineiden ympärille, mutta kuten huomata saattaa niin tää mun inspiraatio on lähtenyt vähän rönsyilemään uusille taajuuksille – ja sehän on vaan ihana asia!

Arvatkaa vaan muuten mitä aion tehdä kun tää postaus on valmis? Se alkaa s:llä ja loppuu uklaaseen. Niin ja sen edessä saattaa olla joku r:llä alkava sana, hihhi.Nyt mun kahvikuppi on tyhjä, välipala-bitesit on nautiskeltu ja postauskin ois valmis… Ulkona paistaa aurinko ja mussa on virtaa ku pienessä kylässä – kuinka epäreilulta tuntuu ajatus esseen kirjoittamisesta neljän seinän sisällä? Niin epäreilulta että taidan jättää sen vuorokauden viimeisten tuntien murheeksi, hahha! 

Miten te muut maltatte näillä ilmoilla istua kirjastossa lukemassa pääsykokeisiin? Mulla nimittäin ens viikon jälkeen loppuu velvollisuuden siihen tahtiin, että munkin pitäis alkaa motivoitumaan loppukevään kirjastonörtteilyyn.. a-p-u-a! 

Lämpöä ja aurinkoa!
<3 Aino