Eilen pohtiessani fyysistä hyvinvointiani mulle tuli vähän tyhjä olo. Vähän paha mieli ja toisaalta tosi hämmentynyt sillä jouduin kohtaamaan mun ajatukset joita olin niin pitkään vältellyt. Nyt kun mä myönsin ne itselleni niin toki tiedän niiden lymyilleen mun takaraivossa jo pidempäänkin.. Joiltain asioilta on vaan niin helppo sulkea silmänsä.

Enkä usko, että tänään oli ihan sattumaan, kun kirjastossa vahingossa valitsin lehtipinosta viime torstain Helsingin Sanomat luettavakseni. Ja ensimmäisellä summassa avaamallani aukeamalla komeili artikkeli häpeästä. Häpeä tekee rumaksi – otissko oikein huusi mun nimeäni! Teksti oli pysäyttävä ja auttoi vielä entisestään tajuamaan omia ajatuksiani itsestäni.

Artikkelin voitte halutessanne lukea täältä.

Mä olen tänäänkin monta kertaa tän päivän aikana tuntenut häpeää. Tunnen häpeää sanoessani mielipiteitäni ääneen, sanoessani kerrankin elämässäni ei ja koen häpeää myös silloin, kun joku osoittaa mulle luottamusta.

Mistä se häpeä oikein kumpuaa?

Tarpeesta miellyttää. Se on vastaus mun kohdallani ja siitä mä haluaisin päästä eroon. Oon jo monen monta kertaa toitottanut itselleni kuinka mun ei tarvi miettiä sitä, että miellyttäisin jotain muuta – sillä silloin en oo oma itseni. Jos en toimi täydestä sydämestäni vaan lähinnä sen pohjalta mitä mä oletan multa odotettavan silloin toimin väärin. Väärin itseäni kohtaan ja sellaisen taakan kantaminen on raskasta.

Kaikkia ei tarvitse miellyttää. Kunhan itse teet asioita joista nautit, sanot mielipiteitä joiden takana voit seisoa ja puet päällesi juuri sellaisia vaatteita kuin haluat voit nauttia täysin omasta olostasi.

Mietitäänpä nyt esimerkiksi työhaastattelua. Jos sanot siellä olevasi järjestelmällinen tyyppi, vaikka oikeasti oot kaikkialta myöhässä ja elämä on lähinnä kaaos niin todennäköisesti tuut olemaan myöhemmin ongelmissa. Tai jos oikeasti tykkäät pukeutua tennareihin ja huppariin, mutta tehdäksesi ensitreffeillä vaikutuksen pukeudut korkkareihin ja kauluspaitaan sekä juttelet nätisti säästä teet itsellesi todennäköisesti vain hallaa. Vaikka se saattaisinkin poikia uudet treffit 😉

On aika rankkaa esittää olevansa jotain muuta mitä on. Ja varsinkin yrittää ylläpitää sitä harhakuvaa itsestään. Sen takia suosittelenkin kaikille avoimuutta ja rehellisyyttä, vaikka se johtaisikin epäonnistuneeseen työhaastatteluun tai huonoihin ensitreffeihin. Sillä minkälaista olisi elämä unelmien poikamiehen kanssa, joka tykkää jostakin muusta kuin sun oikeasta persoonasta? Yhden illan voin hyvinkin esittää olevansa joku muu, mutta koko elämän jatkuva roolileikki käy loppupeleissä aika raskaaksi.

Ihanaa! Nyt voin mennä hymy naamalla unille toivoen, että joku teistä saisi tästä kirjoituksesta jotain iloa. Älkääkä hävetkö vaan olkaa rohkeasti juuri sellaisia kuin olette, sillä jokainen on ainutlaatuinen ja jokainen meistä kyllä löytää paikkansa. Jos joudut esittämään päivästä toiseen sitä mitä olet, et todennäköisesti ole löytäny vielä sitä sun omaa juttua – teille kaikille suosittelen seikkailua omiin ajatuksiin ja rohkeasti hyppyä kohti tuntematonta!

Se on nimittäin aika vapauttavaa.

<3 Aino

PS. Keskustelu mun ihanan ystävän kanssa tästä postauksesta:
– Ihana kirjoitus!
– Ai oliko? Mua alko vähän kaduttaa sen kirjoitus.
– Eiku IHANA!! Et nyt häpeile sitä!
– Hahhah hyvin sanottu! En häpeä. Sillä just tota mieltähän mä oon.

Mun piti tulla tänään illalla kirjoittamaan teille siitä, kuinka nopeasti aika menee ja miten taas kohta mun elämässä kääntyy uusi lehti. Tai itseasiassa uusia lehtiä. Nehän ei tuu olemaan ensimmäiset eikä edes toiset tälle vuodelle, vaan niitä on kertynyt tässä vuoden aikana jo vaikka kuinka monta!

Paljon ihania juttuja on siis vuoden aikana jo kerennyt tapahtua ja pakko myöntää, että aina ajoittain mulla on ollut ikävä sellasta turvallista vakautta joka mun elämässä oli läsnä vielä kun asuin Oulussa. Tiedättekö: tasainen kokopäivätyö, oma katto pään päällä ja perhe lähellä. Älkääkä käsittäkö väärin sillä mä en todellakaan valita! 😀 Välillä toki on vähän meinannut itkettääkkin kun oon miettinyt miten kaikesta taas selviää – muutokset kun voi olla tosi rankkoja, vaikka yleensä ne antaa enemmän kuin ottaa. Tuleva viikko onkin sitten vuorossaan viimeinen mun nykyisessä kesäasunnossa ja ens viikolla hommat tuleekin pyörimään paljon asioita järjestellessä.

Niin ja mahtuuhan viikkoon myös muutama hauska urheiluhässäkkä, työhommia ja kesän viimeisimpiä juhlia! Hihhhi 😉

Viikon päästä mulla sitten starttaakin uudet työ- ja opiskelukuviot, joten uusien maisemien lisäksi tulee myös paljon muuta totuteltavaa. Vaikka oon tietty ihan superinnoissani niin tottakai mua jännittää myös! Mutta jännitystä on ihan hyvä olla sillä kaiken ei tarvi aina olla niin helppoa ja turvallista.

Pieni hyppy tuntemattomaan pitää ainakin mielen virkeänä, jos ei muuta 😀Mutta sen sijaan, että olisin malttanut odottaa iltaan mä istunkin tässä koneen ääressä jo nyt.

Mä kun tänään vietin muutaman tunnin Oman Elämäni Inventaario -hyvinvointihaasteen parissa, joka veti mut hyvinkin sanattomaksi. En vois kuvitellakkaan haasteen tulevan mulle parempaan ajankohtaan – kaiken tän muutoksen keskelle – ja oon ihan äärettömän kiitollinen siitä, että pääsin mukaan. Vaikka omat ajatukset on ihan sekaisin niin tällä hetkellä niin mä nään ne tällä hetkellä selkeämmin mitä aikoihin.

Oon nyt muutenkin viimeaikoina yrittänyt jotenkin löytää tietynlaista rauhaa, mutta tiedättekö kun joitain asioita ei vaan pysty millään sanomaan ääneen? Kovasti koittaa löytää ratkaisuja vähän sieltä sun täältä, mutta ei uskalla ottaa käsittelyyn sitä asian ydintä. Inventaarion eka viikko käsitteli fyysistä hyvinvointia ja tänään tehdessäni viimeisiä osuuksia meinasin pillahtaa itkuun. Tajusin niin paljon asioita itsestäni, mua vuosikausiakin vainonneita, joita en oo vaan aiemmin pystyny myöntämään itselleni. Ja niiden asioiden ylös kirjoittaminen tuntui ihan älyttömän puhdistavalta.

Parastahan tässä on se, että mä samalla löysin myös ratkaisun itselleni – keinon olla vielä entistä tyytyväisempi ja onnellisempi sekä antaa itselleni mahdollisuuden päästä eroon raskaasta taakasta, jota oon kantanut mukana aivan liian pitkään.

Tänään on myös viimeinen päivä ilmottautua mukaan haasteeseen (voit tehdä sen TÄÄLLÄ!), joten jos et oo sitä vielä tehnyt niin suosittelen lämpimästi! Pienissä asioissa, ja varsinkin ajatuksissa, piilee yllättävän suuria voimia.Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen mä en vietäkkään loppuiltaa kotona töitä tehden, vaan lähden viemään mun ajatukset ulos. Jätän puhelimen kotiin ja yritän irtaantua tästä todellisuudesta hetkeksi, jotta pääsisin vielä vähän syvemmälle kiinni omiin ajatuksiini.

Mä nimittäin taisin tuossa aiemmin vähän säikähtää niitä.

<3 Aino