Mun aiempi sokeripostaus herätti teissä paljon kysymyksiä koskien hedelmien ja erityisesti tuoremehujen sokeria minkä vuoksi halusinkin kirjoittaa aiheesta kokonaisen postauksen. Jes ihanaa – supermielenkiintoinen aihe!

Tuoremehut on ollut viimeaikoina paljon pinnalla minkä vuoksi kyseessä onkin tosi ajankohtainen sekä tärkeä aihe, josta tuntuu jokaisella olevan sanottavaan joko puolesta tai vastaan. Tai siis onneksi yhä enemmän vastaan mitä itse sokeriin tulee, mutta ainakin omaksi harmikseni myös hedelmien mainetta on mustamaalattu aikalailla.

Normaalissa tilanteessa maksa pyrkii ja kykenee muuttamaan kaiken fruktoosin glukoosiksi. Ongelmana nykypäivänä tän asian suhteen ei niinkään ole se itse hedelmäsokeri vaan vallitseva epätasapaino. Esimerkiksi noin puolet väestöstä on ylipainoisia ja kaloreita syödään jatkuvasti enemmän kuin olisi tarpeen ja pelkästään kyseiset kaksi tekijää luonnollisesti työllistää maksaa normaalia enemmän järkyttäen sen toimintaa. Etenkin ylimääräinen tärkkelyksen ja sokerin syönti aiheuttaa maksalle normaalista poiketen lisää töitä.

Maksan ollessa ylityöllistynyt ei se tietenkään kykene muuttamaan kaikkea fruktoosia glukoosiksi ja verensokerin ollessa jo valmiiksi koholla varastoituu fruktoosi luonnollisesti rasvaksi, jolloin riski maksan rasvoittumiseen on tietysti korkeampi. Varsinkin jos tilanne jatkuu pitkään samanlaisena – pienistä poikkeuksista terve kroppa selviytyy huoletta. Tälläinen tilanne on harmittavan todennäköinen nykypäivän tyypillisellä hyvin energia- ja sokeri+tärkkelyspitoisella ruokavaliolla, jossa fruktoosin päivittäinen saanti on vähintään 100 gramman luokkaa.

Arvatkaa kuinka paljon hedelmiä tulisi syödä päivässä, jotta vastaava teollisesti valmistetusta ruoasta päivittäin helpostikkin saatava haitallinen fruktoosimäärä tulisi täyteen?

Määrä on hurja sen verran hurja enkä usko kenenkään päivässä pystyvän syömään moista määrää. Normaalipainoinen, terve ihminen voikin siis aivan huoletta syödä lähes mielin määrin tuoreita hedelmiä ja marjoja sekä nautiskella tuoremehuja – varsinkin jos ruokavalio sisältää muuten vähän tärkkelystä ja sokeria.

Niin ja se määrä: huimat kahdesta kolmeen kiloon hedelmiä tai litran verran tuoremehua päivässä! 

Jos hedelmät syödään sellaisenaan tulee niiden mukana vielä tärkeät kuidut, jotka hidastaa fruktoosin imeytymistä mikä helpottaa maksan kuormaa, kun taas teollisesti jauhettu fruktoosi imeytyy hetkessä maksaan kuormittaen sitä suhteessa paljon enemmän, ylikuormitustilassa siis haitallisesti. Teollinen fruktoosi on siis puhdasta fruktoosia, kun taas tuorepuristetuissa mehuissakin on yleensä aina vähintään pieniä määrä kuituja mukana.

Tiivistettynä vielä: normaalipainoisen ihmisen ei ole syytä välttää hedelmiä fruktoosin pelossa, mutta ylipainoisen on hyvä rajoittaa myös hedelmistä saatavan sokerin määrää. Tosin painonpudotustapaukset on aina yksilökohtaisia, mutta näin yleistettuna ajatellen. Mehustuksesta innostuneille suosittelen käyttämään enimmäkseen kasviksia ja päivätasolla vain pienissä määrin hedelmiä sekä laimentamaan hieman valmiita mehuja. Mä suosin desiä vettä 1,5dl hedelmistä puristettuun mehuun lisättynä – hyvä suhde eikä makukaan kärsi!

Tässäkin tapauksessa valkoisen ja mustan välissä on monta harmaan sävyä. Sokeri on siis luonnollisesti yksi rasvoittuvan maksan päätekijöistä, mutta yksinään se ei siinä kovin helposti onnistu. Muita huomionarvoisia seikkoja on myös ylipäätään liiallinen energiansaanti, syystä tai toisesta hidastunut maksan toiminta sekä se pahis sokeri, joka loppupeleissä maksaan varastoituu rasvana.

Aiemmin otin puheeksi hälyyttävän huomion lapsien maksan rasvoittumisesta ja siinäkin pätee sama: liiallinen energiansaanti ja liian paljon sokeria. Jo neljä pientä, lapsille suunnattua, jogurttipurkkia sisältää 100 grammaa sokeria. Aamupala, jälkiruoka, välipala, iltapalat. Eikä se ole edes ainut lähde: pillimehut, leivokset, karkit, valmisruoat kuten maksalaatikko ja terveellisenäkin pidetyt pikapuurot. Lista on loputon! Ja lapset on sokerille vielä aikuisia herkempiä niin verensokerin heittelyn kuin maksan toiminnankin kannalta.

Anteeksi. Te kysyitte hedelmien sokerista ja tästä tuli taas sokerivuodatus, mutta mä en vaan mahda asialle mitään. Varsinkin kun tämän rasvamaksaongelman lisäksi on vielä olemassa ne kaikki lukemattomat muutkin haitat aina mielialavaihteluista lähtien.

Ja joku mietti myös sitä koukuttaako hedelmäsokeri valkoisen sokerin tavoin ja vastaus on epämääräinen: kyllä ja ei. Hedelmiä syömällä ei onnistu itselleen sokerikoukkua muodostamaan ellei syöty hedelmämäärä olis päivittäin reilusti yli aiemmin mainitsemani kolmen kilon. Vielä kun mietitään, että ”perus-fruktoosin” sijaan teollisesti makeutuksena käytetään paljon glukoosi-fruktoosisiirappia, jonka vaikutus verensokeriin on vielä voimakkaampi on sen koukuttavakin vaikutusti tietysti monta kertaa vahvempi.

Tietysti ylipainoisilla on hormonintuotossa todennäköisesti ongelmia minkä vuoksi jo pienemmällä määrällä hedelmiä voi olla haitallisempia vaikutuksia verensokeriin ja täten sokerikoukun muodostumiseen, mutta en kuitenkaan näkisi syytä totaalikieltäytymiseen sen vuoksi. Toki terveyden kannalta tilanteessa ensisijaisena ajatuksena on yleensä normaalipainon saavuttaminen, jota onkin hyvä lähteä ensimmäisenä tavoittelemaan – sen jälkeen myös sokerikoukun selätys on helpompaa! Niin ja hedelmissä kuitenkin on kaikkea muutakin (ravinto)sisältöä sen sokerin lisäksi, onneksi 😉

Oliko vastaus tarpeeksi tyhjentävä, jäikö vielä jotain epäselvää?

Seuraavaksi skarppaan ja keskityn kommentteihin vastaamiseen, johon mulla on ollut viimeaikoina aivan liian vähän aikaa. Niin ja kannattaa aina pitää mielessä, että kirjoittelen näitä juttuja niin sanotusti yleiseltä tasolta eli normaalipainoisen ihmisen kannalta ajateltuna: ylipainoon kun on niin paljon syitä, että yleistäminen sen suhteen on hankalaa koska on yksilöstä riippuen osattava ottaa huomioon erinäisiä tekijöitä.

<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa

Elän jatkuvaa muutoksen aikaa, jossa jotkut asiat pysyvät paikallaan toisten taas muuttuessa jatkuvasti. Etsin omaa paikkaani, teen asioita jotka tuntuu hyvältä, kokeilen uusia ja innostavia juttuja sekä jätän vähemmälle niitä, jotka eivät tunnu omalta tai vaihtovuoroisesta muokkaan niistä enemmän omannäköisiäni.

Se että luotan omiin kykyihini ja visiooni sekä unelmiini mahdollistaa sen, että uskallan ottaa riskejä ja tehdä ratkaisuja sydämellä. Kaikki se pohjautuu yhteen asiaan: vahvaan itseluottamukseen.

Kolme kuukautta sitten mursin jalkani ja samassa rytäkässä onnistuin rikkomaan myös nivelsiteeni. Minä – ihminen joka sekä aloitti että lopetti päivänsä treenaten – jouduin luopumaan itselleni jostain todella rakkaasta. Tai niin, se oli se ensimmäinen ajatus jonka itkuisissa silmissäni osasin ajatella. Onneksi hyvin pian sain ystävältäni rohkaisevan viestin, jonka mukaan tapaturma tulisi koitumaan vielä mun onnekseni.

Taas jälleen kerran se todistettiin, kuinka kiitollinen saan olla fiksuista ystävistäni. Nimittäin kyseisten sanojen voimalla osasin asettaa mieleni ajattelemaan tapaturmaa positiivisena asiana siinä märehtimisen sijaan. Jokaisen vastaiskun tullessa kohdalle väkisinkin rupesin miettimään mitä hyvää se voisi tulla tullesssaan. Ja joskus ajatukset olivat niin utopistisia, että saivat jo itsessään mut hyvälle tuulelle. Kivoja juttuja alkoi tapahtua yksi toisensa jälkeen ja mikä parasta: rupesin tunnistamaan omat voimavarani entistä vahvemmin.

Fyysisten ominaisuuksien menettäessä merkitystään korostui oman pään sisällä tehdyn työn arvo entisestään. Mun täytyi uskoa vahvasti siihen, että se mitä teen tulee vielä kantamaan hedelmää – mun täytyi luottaa itseeni. Edelleen mun täytyy luottaa omaan tekemiseeni ja siihen, että asiat järjestyy vaikka aika monta kertaa onkin hetkittäin tehnyt mieli heittää kirves kaivoon.

Itseluottamuksen kanssa teen töitä yhä edelleen sillä kuten jo viikonloppuna paljastin ei se kaikilta osin oo mun vahvin puoleni, vaikka jossain määrin se on yks mun vahvimmista ominaisuuksista. Parhaillaan onkin menossa Voittajan itseluottamus -verkkokurssi ja jo ensimmäisten harjoitusten jälkeen tajusin sen rikastuttavan mun arkea paljon enemmän mitä uskalsin edes alkuun odottaa.

”Lihas jota voi, ja kannattaa treenata”.

Itsetunto on myös viehättävä ominaisuus, joka saa kantajansa loistamaan ja se on piirre, jota ei voi olla huomaamatta. Se kertoo siitä, että ihmisellä on jotain annettavaa – jotain vähän enemmän. Mukaan verkkovalmennukseen omaa itsetuntoaan vahvistamaan voi lähteä aina sunnuntaihin 1.3.2015 asti ja sen hinta on 36,50€ (sis alv.). Ilmoittaudu mukaan TÄÄLTÄ!

Iloa viikkoon,
<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa