Taisin jo aiemmin proteiini- ja välipalapatukoista jutellessani lupailla reseptiä mitä helpoimpaan ”raakaleivokseen”. Leivos on ehkä huono sana kuvaamaan sillä ainakin itse tykkään tästä enemmän niin sanottuna sormisnackinä ja resepti onkin osoittanut toimivuutensa niin ystäviä ruokkiessa kuin oman herkkuhimon helpottajana.

Resepti on helppo ja yksinkertainen. Siis todella simppeli – älkää odotttako liikoja! Ja onnistuu pelastamaan monen proteiinipatukan hieman harmillisen kuivahkon koostumuksen – suosittelen siis kokeilemaan.

TARVITSET:
proteiini/välipalapatukan
0,5dl vettä
1tl marjajauhetta
1tl psylliumia
2tl chiansiemeniä

kastike: valitsemaasi jogurttia marjajauheella makeutettuna

Mittaa vesi astiaan ja värjää se teelusikallisella marjajauhetta, lisää joukkoon psyllium ja anna sen turvota hetki. Sekoita joukkoon chiansiemenet ja anna massan tiivistyä. Kokoa leivos/snäckit paloittelemalla proteiinipatukat ja laittamalla kerrosten väliin chiansiemenhyytelöä, jonka voit halutessasi siloittaa sauvasekoittimella tasaiseksi. Dippaa suupalat kastikkeessa ja nauti!

Kaiken ei siis aina tarvi olla kovin haastavaa ja viimeaikoina oon viihtynyt paljon paremmin hieman yksinkertaisimpien reseptien parissa. Leikkaa-liimaa-syö -tyylisesti, hah! Onnekseni voinkin kertoa, että jatkossa mulla tulee olemaan yhä enemmän aikaa myös kuvailla niitä teille sillä juttuja on tapahtumassa, taas kerran.

Joten reseptitoiveita saa taas jättää kommenttiboksiin – kiinnostaisko enemmän raakaherkut vai ”ihan oikea ruoka”? 

<3 Aino

 Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa

Otsikossa esiintyvät kaksi k-sanaa aiheuttaa mussa yleensä lähinnä puistatuksen tunnetta sillä niiden saama huomio nykypäivän arjessa on liian vallitseva ja vieläpä väärällä tapaa, usein negatiivisessa valossa. Ei mietitä sitä miltä peilikuva näyttää tai miten omassa kropassaan viihtyy vaan keskitytään puntarin lukemaan eikä syödä ruokaa vaan kaloreita ja makroja.

Kertooko painokilot hyvästä olosta? Tai kalorit ruoan terveellisyydestä?

On vääristynyt tapa ajatella, että ihmisen paino kertoisi kaiken terveydentilasta. Toki ääripäät ja tietyt tunnusmerkit on usein helppo huomata, mutta pelkkää ulkokuorta ei kannata arvioida. Nykypäivänä ruoka on hyvin energiapitoista ja ravinneköyhää minkä vuoksi ollaankin ajauduttu tilanteeseen, jossa kasvavan ylipaino-ongelman lisäksi päätään nostaa myös yhtäaikainen aliravitsemus-ongelma jota esiintyy väestössä painoon katsomatta.

Ei myöskään ole fiksua perustella jonkin ruoan olevan epäterveellistä, koska se sisältää paljon energiaa. On olemassa energiatiheää ja -köyhää sekä puolestaan ravinnetiheää ja -köyhää ruokaa, joista ensimmäisen sijaan kiinnittäisin valintoja tehdessäni enemmän huomiota jälkimmäiseen.

Yhä edelleen kalorien määrä on pitkälti se mikä ohjaa ihmisten valintoja. Monet selittää esimerkiksi treenien jälkeisen roskaruoan syönnin ”kasvaneella energiantarpeella”, mutta jos tavoitteena on kehittyä niin miten ruoka joka ei sisällä lähes lainkaan ravinteita voi auttaa ketään kasvamaan entistä vahvemmaksi? Oikeastihan se kuluttaa entisestään jo kropassa olemassa olevia ravinteita, jolloin se ei aja tarkoitustaan missään määrin. Vain hölmö siis söisi treenin jälkeen 600kcal hampurilaisaterian treenistä tai sen tavoitteesta riippumatta. Toki liikunnallisella ihmisellä energiankulutus on suurempi, joten määrällisesti ruokaa on syötävä enemmän, mutta laadun ei kannata antaa kärsiä.

Vai mitä luulet kummalle autolle on tärkeämpää laadukas polttoaine, se jolla ajetaan viikossa 10km vai 100km?

Energiamäärä ei kerro ruoan tärkeimmästä sisällöstä mitään. Ravinteet on ne, joiden ansiosta aineenvaihdunta pysyy kunnossa, energiatasot kohdillaan, olo hyvänä ja mikä tärkeintä: ne pitää meidät terveenä vahvistaen kroppaa entisestään. Joitain ravinteita meidän keho pystyy itse tuottamaan, mutta on paljon sellaisia joita tarvitsemme syötynä ravinnosta. Esimerkiksi vitamiinien puutostiloista voit lukea lisää TÄÄLTÄ. Monipuolisen ravinnon lisäksi myös tietysti ravinteiden imeytyminen on tärkeää ja valitettavasti senkin suhteen on nykyään ongelmia yhä enemmän.

Ongelma voi piileä osittain siinä, että edelleen mietitään liikaa laihdutusta ja sitä maagista puntarin näyttämää lukemaa. On totta, että jos syö enemmän kuin kuluttaa niin painoa kertyy ja toisinpäin taas paino putoaa – se on fakta, jota en lähde kieltämään. Tosin laihtumista lähdetään usein tavoittelemaan radikaalisti energiansaantia rajoittamalla mikä yleensä johtaa vain painon eestakaiseen jojoiluun, joka lähes poikkeuksetta onnistuu vain lannistamaan entisestään. Enemmän tulisi kiinnittää huomioita kokonaisvaltaisempiin seikkoihin terveydentilan suhteen ja pitää mielessä se, kuinka kroppa pyrkii tasapainotilaansa (normaalipaino) kunhan sillä on siihen tarvittavat ravinteet käytössään.

Huolia ei kannata sillä paino lähtee sillä millä se on tullutkin: syömällä. Mutta ei millä tahansa ruoalla vaan ravinnerikkaalla, normaalia aineenvaihduntaa tukevalla ravinnolla. Pelkän painon putoamisen myötä on hyvä miettiä myös tärkeämpiä asioita kuten terveydentilaa, jonka tukeminen onnistuu tietysti fiksusti koostetulla ruokavaliolla.

Tapauskohtaistahan se aina tosin on kuinka ylipainosta päästään eroon – se riippuu monesta tekijästä, kuten ylipainoon johtaneista syistä, elämäntyylistä ja nykyisestä ruokavaliosta joko voi olla liian runsas tai liian niukka. 

Toipilaana makoillessani katselin Jutta ja superdieetit -ohjelmaa ja oli huojentavaa huomata, kuinka hekin ovat havahtuneet ettei paino kerro aina kaikkea! Vaikken edelleenkään ohjelman ajatusmaailmaa koe omakseni. Siinä onkin hyvä esimerkki siitä kuinka liikunnan ollessa mukana pudonnut rasvamassa yleensä korvaantuu lihasmassalla eikä paino silloin onnistu kertomaan lopputuloksesta kaikkea olennaista, vaan erityisesti silloin puntaria parempi mittari onkinkaventunut vyötärö ja miellyttävämpi peilikuva.

Toivoisin niin kovasti ihmisten pääsevän yli kilo- ja kaloriajattelusta, joka hallitsee likaa ja onnistuu tekemään kuljetusta tiestä kivisemmän kuin olisi tarpeen – toki molemmissa on hyvät puolensa ja asiat on aina tapauskohtaisia, mutta näin yleisellä tasolla mietittynä. Kävihän mullekkin niin klassisesti, että tavoitepainon sokaisemana onnistuin kuiduttamaan itseni aika rimpulaksi ja seuraukset tietää kaikki. Muun muassa sen vuoksi en suosittelekkaan sitä kenellekkään, kuten en myöskään energiantarpeen täyttämistä irtokarkeilla. Hahha 😉

Tie tasapainoiseen ja hyvinvoivaan arkeen, terveeseen ja toimivaan kroppaan käy aivan muuta kautta kuin puntaria tuijottamalla ja kalorien plussaamisella.

<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa