Kuulen aika monesti olevani muka kypsä ikäisekseni ja omalla tavallaan se varmasti pitää paikkaansa, vaikka sehän toki riippuu aina siitä mihin vertaa. Yhden asian suhteen kuitenkin tiedän olevani yläasteelaisen tasolla sillä aina niistä puhuttaessa tunnen oloni jotenkin jälkeenjääneeksi: nimittäin miesjutuissa.

Miten mä en vain osaa? Kuinka se voikaan olla niin vaikeeta?

Uskon ongelman piilevän siinä etten uskalla näyttää ihastustani. Ujo on ehkä sanana väärä sillä mun käytös viestii lähinnä pelkoa ja jonkinlaista epävarmuutta. Ihastumisen tunne on ihana, mutta en vahingossakaan halua kenenkään saavan tietää asiasta, koska silloinha vois vaikka tapahtuakkin jotain – hahha!

Nuoruusvuosistahan tää kaikki kumpuaa ja lähinnä torjutuksi tulemisen pelosta, itsensä naurunalaiseksi saattamisesta. Se on aika jännää miten sitä muuten voi olla ihan älyttömän itsevarma, avoin, luottavainen ja fiksu, mutta tunteiden astuessa peliin sitä herkistyy aivan hölmöksi. Kuitenkin jos jo lapsena on tottunut siihen, että ihastuminen on lähinnä naurunasia, josta päällimmäisenä tulee mieleen häpeän tunne ei asiasta oo ihan helppo päästä yli.

Mun mielestä ”torjuminen” on sanana aika rankka sillä eihän se sitä ole. En usko (tai ainakaan halua) kenenkään ilkeyttään antavan toiselle rukkasia, vaan jujuhan piilee muun muassa siinä kokeeko toiseen minkäänlaista yhteyttä, kohtaako arvomaailmat ja elämäntilanne toisensa. Tuskin edes koskaan voisin tuntea vetoa ihmiseen, jonka mielestä mun tunteet olis naurunasia? Tosin ihastuneena en koskaan osaa ajatella näin järkevästi, hahha!

Onneksi ongelma on tiedostettu ja olen alkanut jo tekemään töitä mörön kohtaamiseksi. Oon alkanut harjoittelemaan viatonta flirttailua ja hämmästyksekseni aina ajoittain jopa ihan onnistuneesti! Mun urpous miesten suhteen on ollut jo pitkään tiedostettu ongelma sillä sain jo viisi vuotta sitten joululahjaksi purkillisen ”Flirttivinkkejä naisille” – nyt lienee jo varmasti korkea aika tehdä asialle jotain? Onnekseni harjoittelu on hauskaa ja piristävää eikä maksa mitään.

Oman pelokkaan, luontaantyöntävän käytöksen lisäksi en myöskään osaa tulkita miesten signaaleja oikein. On ehkä aika oppia sekin, että tässä iässä esimerkiksi toisen huomioiminen ja kohteliaisuus on merkkejä kiinnostuksesta ala-asteen tönimisen ja huutelun sekä nimittelyn sijaan.

”Seek respect, not attention. It lasts longer.”

Möröistä ei pääse eroon kuin kohtaamalla ja ainakin oman kokemuksen mukaan ne on luultuja pahempia sekä lähes aina oman mielikuvituksen tuotetta. Sitä vaan on niin paljon herkempi niiden asioiden kanssa, jotka tekee itsensä haavoittuvaiseksi.

Flirttivinkkejä sekä kokemuksia miesmörön kohtaamiseen kaivataan kohtalotovereilta! Sattuisko sieltä ruudun toiselta puolelta löytymään? Toki asia voi olla myös niin, että asiat loksahtelee paikalle kun oikea ihminen astuu kuvioihin, mutta kukaan muu ei voi mörköä pelottaa pois kuin minä itse.

<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa

Jokainen varmasti tietää sen olon, kun makaa voimattomana sohvanpohjalla flunssan kourissa. Fiilis on epätodellinen ja niin kipeä, että tekee mieli itkeä – ainakin siltä musta tuntui vielä pari päivää sitten. Mä itse koen sen voimattomuuden myös henkisesti: olo on kaikkea muuta kuin viehättävä ja päässä alkaakin pyöriä mitä ihmeellisimpiä, jopa negatiivisia, ajatuksia itsestään.

Koska sellaiset ajatukset on täysin turhia ja toisarvoisia halusin keskittyä tänään vähän kivempiin juttuihin. Huolettoman helmikuun siivin haluan haastaa teidät jokaisen miettimään kahdeksan asiaa itsestänne, joista tykkäätte! Mä näytän teille esimerkkiä ja aloitan rohkeasti:

1. Tunteellisuus. Asioilla ja ihmisillä on mulle merkitystä minkä vuoksi saatan tulistua tai herkistyä silmänräpäyksessä. Oon todella huono peittämään tunteitani ja mua pystyykin lukemaan kuin avointa kirjaa niin halutessaan. Siinä on sekä hyvät että huonot puolensa.

2. Positiivisuus. En hirveän helposti suostu ajattelemaan asioita negatiiviselta kannalta. Monet saattaakin kokea rasittavaksi, kun vuodattaessaan ongelmiaan mä aina yritän parhaani mukaan tirkistellä asioita niiden kuuluisien vaaleanpunaisten lasien läpi. Kaikista asioista kyllä löytyy se positiivinen puoli niin halutessaan, mutta joskus on hyvä ottaa myös järki käteen ja miettiä, onko asiassa yhtään mitään järkeä?

3. Uteliaisuus. En tyydy siihen mitä mulla on tässä ja nyt vaan tahdon tietää enemmän, oppia lisää ja kehittyä paremmaksi – ihan kaikessa! Sitähän tää elämä nimittäin on, jatkuvaa kasvua ja kehitystä, uusia kokemuksia ja elämyksiä. Ainakin mun mielestä.

4. Toiveikkuus. ”Asiat kyllä järjestyy”. On pakko olla toiveikas jos tekee jatkuvasti yhtä (typerän)rohkeita päätöksiä elämänsä suhteen kuin minä. Ei voi olla skeptinen ja maansa myynyt vaan uskoa omaan visioonsa sekä siihen mitä tekee. Kuljettava omaa polkuaan ja nähdä valo siellä tunnellin päässä, vaikka välillä tuntuiskin olevansa eksyksissa. Vasta kun jättää matkan kesken on toivokin menetetty.

5. Luottamus. Annan kaikille ihmisille mahdollisuuden enkä tykkää ennakkoluuloista. Jokainen ihminen on mun luottamuksen arvoinen siihen pisteeseen asti, kun sen onnistuu menettämään – jos niin surullisesti joskus käy. Se tekee musta haavoittuvaisen, erittäin haavoittuvaisen, mutta se mikä ei tapa niin se vahvistaa. Pitkällä aikavälillä tiedän kuitenkin katuvani enemmän sanomatta jätettyjä asioita.

6. Oma tahto. Tiedän mitä tahdon (tai ainakin vähintään sen, mitä en tahdo) ja olen rohkeasti omaa mieltäni sekä toteutan visiotani omalla tavallani. Kompromissejä oon toki valmis tekemään, mutta oman arvoni tuntien en suostu vedätettäväksi. Eikä kenenkään pitäisi!

7. Terveys. Rakastan sitä, kun saan lähes poikkeuksetta herätä aamuisin terveenä ja elinvoimaisena.  Terveys on mulle myös päivittäisiä hyviä valintoja: ruokaa jota nautin, kosmetiikkaa jota kulutan sekä ympäristöä, jossa vaikutan. Kyseessä ei oo pelkästään terveydentila, vaan ennemminkin elämäntyyli.

8. Hymy. Se on kuulemma naisen kaunein asuste ja sitä mä kannankin aina ilolla mukana enkä mielelläni peittele! Tykkään myös jaella hymyäni vastaantuleville tuntemattomille ihmisille sekä nauttia niistä hymyistä, joita saan takaisin sekä tietysti myös niistä hetkittäisistä hämmennyksentunteista ihmisten kasvoilla. Ihmisten pitäis hymyillä enemmän!

Huh, tulipa hyvä mieli heti aamuun! Mitä asioita sä arvostat itsessäs? Jos jotain oon oppinut niin sen, että niitä juttuja on turha hakea peilistä sillä ne kaikista parhaimmat jutut löytyy aivan jostain muualta sillä tiedättehän, että kauneus on katsojan silmissä. Ja häilyvää.

<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa

PS. Kuvat on RUPLAn avajaisista, joka vihdoi avasi ovensa kaikelle kansalle eilen.