Ajatus parhaan ystävän kanssa yhdessä asumisessa on ainakin mun maailmassani kantanut aiemmin päällään tummaa verhoa. Se on ollut sellanen asia, josta suurin osa ihmisistä on pelotellut ja manannut, että se on sitten ystävyyden loppu se.

Aika dramaattista.Toki oon itsekin nuorena ja hölmönä, epäkypsänä tytönhupakkona asunut ystävien kanssa eikä hommat oo menny ihan putkeen ja se tietysti harmittaa. Niistä kokemuksista oppineena ajattelin, etten enää ikinä muuttaisi saman katon alle kaverin kanssa – ainakaan sellaisen kenestä en olis valmis luopumaan.

Mutta kuten jo monta kertaa on todettu: ikinä ei sais sanoa ikinä, eikä tässäkään tapauksessa. Moni nimittäin tietää, että mun paras ystävä asuu nykyään mun luona – ja on itseasiassa asunut jo kohta kolmisen kuukautta. Ja mää oon siitä ihan älyttömän onnellinen! Meidän yhteiselo on niin mutkatonta ja vaivatonta, ja kumpainenkin tekee omalla läsnäolollaan toisen elämän helpommaksi ja mukavammaksi.Ja nyt kun asiaa mietin niin tälläistähän tän elämän pitääkin olla. Meidän yhteiselon aikana myös mä itse olen alkanut elämään enemmän. Laittamaan taas ruokaa, siivoamaan (!!!!), kirjoittamaan ja puuhastelemaan kaikenlaista ja viihtymään paremmin ihmisten ilmoilla.

Ollaanhan me ihmiset kuitenkin laumaeläimiä, joten tuskin on mikään ihme että jakaessaan arkea toisen ihmisen kanssa omakin olo on eläväisempi?

♡ On kiva kun on joku, kelle kokata!
♡ .. ja että on joku, joka kokkaa kun oot kipeänä tai et muuten vaan ite jaksa.
♡ Onko mitään parempaa kuin tulla pitkän päivän jälkeen siistiin kotiin?
♡ Tai että joku on symppaamassa ja lohduttamassa, kun on ollut raskas päivä tai joku mies on kohdellut huonosti?
♡ Jos omat vaatteet on hukassa, voit käydä toisen vaatekaapilla.
♡ Kaikki huonoimmatkin ideat alkaa yhtäkkiä tuntumaan ihmeen hyviltä.
♡ Eikä muuten ikinä tarvi juoda viiniä yksin!

Musta tuntuukin nykyään vähän hassulta, että jonkun mielestä parhaan ystävän kanssa yhdessä asuminen ois jotenkin tuhoon tuomittu ajatus. Koska jos ihan rehellisiä ollaan, niin eikö meistä monet loppupeleissä tavoittele sitä? Tai kyllä mä ainakin ajattelen, että sitten joskus mun tuleva puoliso on mun paras ystävä ja asumaan saman katon alla.

Ehkä tälläiseen ystäväkämppistelyyn siis tarvitaan juuri oikea ihminen ja itseltä tietynlaista kypsyyttä. Sekä poikkeava miesmaku ja yhteneväinen huolettomuus järjestystä kohtaan 😉 Niin ja mun lisäksi myös Ismo sai kämppiksen, kun Lauran mukana meille muutti myös Mette – joka on epäilemättä Ismon paras kaveri.

Millaisia kokemuksia teillä on kämppistelystä? Ja ennenkaikkea parhaan ystävän kanssa yhdessä asumisesta?

<3 Aino

Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto

Arvaatteko mitä? Mä oon E-D-E-L-L-E-E-N kipeänä.

Tää on jo oikeasti vähän koomista, mutta mun ääni katos lauantaina eikä sitä oo oikeastaan sen jälkeen näkynyt. Perjantaina kerkesin jo hihkua riemusta hyvää oloa ja käydä treenaamassakin, mutta ei auta.. kun tästä selvitään niin sitten vois mun puolesta olla tän vuoden sairastelut tässä. Joohan? 😀

Tässä kun nyt odotellaan sitä päivää, että oon terve ja jaksan kirjoittaa antaumuksella niistä jutuista joista haluaisin kirjoittaa, niin ajattelin vinkata teille yhdestä kyselystä! Kyseessä on kauppakorkeakoulun opiskelijan kandidaatin tutkielma, jonka aiheena on blogisuosittelun vaikutus.

Hauskasti tässä tutkielmassa käytetään mun kirjoitusta, joten tottakai ois kiva että te mun lukijat osallistuisitte siihen! 🙂 Vastaaminen on helppoa ja nopeaa, ja kaikenlisäksi vastaamalla voi myös voittaa lahjakortin Punnitse&Säästä -kauppaan.

Siirry kyselyyn tästä

Kivaa loppuiltaa,
<3 Aino

Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto