Jo vuosien ajan ihmiset ovat toistelleet – ja toistelevat yhä – kuinka ihminen laihtuu kunhan syö vähemmän kuin kuluttaa! Vau.

Tavallaan se on totta, mutta tavallaan taas ei yhtään. Kaiken järjen mukaan sen pitäisi toimia juuri niin koska sehän on puhdasta matematiikkaa – ja toki joillakin ihmisillä ja usein ensimmäisiä kertoja laihduttaessa se toimiikin –, mutta valitettavasti ihminen ei ole kone eikä laskelmoitavissa. Meidän kehoomme vaikuttaa niin moni asia, jota harva ymmärtää.

Tähän samaan myyttiin liittyy mun mielestä nimittäin useampikin huolestuttava juttu:
– ensinnäkin ihmiset laskevat ja syövät kaloreita ruoan sijaan
– moni rupeaa kuluttamaan älyttömiä määriä kilojen pudotuksen toivossa

Pahinta ehkä on se kuinka usein hommassa mennään miinuksen puolelle, kun oma suhteellisuudentaju katoaa tai jos yksinkertaisesti ei vain ymmärrä omaa kulutustaan tai tarvetta. Ja itseasiassa laihduttamisen hyödyttömyys on myös todettu uudessa väestotutkimuksessa, jonka mukaan laihduttaminen lisää lihomisen riskiä.

Kaloreiden laskeminen on edelleen yleistä. On toki hyvä tiedostaa mitä syö ja mistä saa paljon energiaa, mutta jatkuva kyttääminen ei ole tervettä. Myöskään ajatus ”kalori kuin kalori” ei ole järkevä sillä kalorien sijaan meidän jokaisen terveydelle, aineenvaihdunnalle ja näin myös pitkäaikaiselle painonhallinnalle sekä suorituskyvylle on kaloreita tärkeämpää kaikki ne ravinteet ja rakennusaineet, joita kehollesi päivittäin tarjoat.

Sen vuoksi ravinteeton roskaruoka on huonompi vaihtoehto, kuin jokin aito ja ravinteikas ateria vaikka se sisältäisikin enemmän kaloreita – sillä se kaloreiden lisäksi se sisältää myös paljon ravinteita. Ja vaikkapa kourallinen pähkinöitä voi olla isompi energiapommi kuin suklaapatukka, mutta oikeasti – kumpikohan niistä on se oikeasti parempi vaihtoehto?

Syötyjen kalorien laskennassa ”vähemmän on parempi” -ajatus tuntuu olevan yleinen, mutta huolestuttava. Nimittäin keho tarvitsee energiaa ja kalorit on juuri sitä! Kuin bensaa meidän keholle eikä me pärjätä pitkään ilman, ainakaan niin ettei terveys kärsisi. Varsinkin kun tähän ajattelutapaan yhdistyy vielä liikunnalla maksimoitu energiankulutus ”enemmän on enemmän” -periaatteella.

Pahimmillaan hyvin simppeli ja yksinkertainen, erittäin järkeävältä tuntuva ”syö vähemmän kuin kulutat” -ajattelutapa saa aineenvaihdunnan hidastumaan ja kehon tarraamaan entistä tiukemmin kiinni kaikkeen ylimääräiseen. Monesti laihduttajien lopettaessa laihduttamisen ja alkavan syömään enemmän moni yllättyykin, kuinka paino alkaakin ihmeen lailla putoamaan..! Saadessaan tarpeeksi ravintoa ja ravinteita keho pääsee irti hätätilastaan ja alkaa päästämään irti kaikesta ylimääräisestä, mitä on hädän hetkellä taltioinut pahojen päivien varalle.

Järkeviä, terveellisiä valintoja on hyvä tehdä ja ne johtavat yleensä pitkällä aikavälillä tasapainoon. Tilaan, jossa niin keholla kuin mielelläkin on hyvä olla – ja silloin myös paino asettuu omiin uomiinsa. Kun keho saa tarpeeksi ravinteita ja rakennusaineita ei sen tarvitse pitää väkisin kiinni jokaisesta grammasta vyötäröllä ja siitä harrastetusta liikkunnastakin saa enemmän hyötyä!

Kuulostaa aika win-win tilanteelta, eikö? Joten mitä jos lopetettaisiin kaloreiden laskeminen ja jatkuvassa nälkävelasa eläminen? 😉

Lempein fiiliksin,
Aino

Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto

Oon ollut viime vuodet niin paljon loukkaantuneena, että treenitavoitteet ois tuntunut jotenkin absurdilta sillä ainut rehellinen tavoite oli vaan kuntoutua ja pystyä ylipäätään edes liikkumaan.

Kärsivällisen kuntoutuksen, runsaan kehonhuollon ja säännöllisen osteopatian avulla mun keho on viimeaikoina alkanut tuntumaan jo normaalilta. Toimintakykyiseltä ja ehkä jopa paremmalta entä koskaan aikaisemmin! Sen myötä myös treenit on alkaneet sujumaan ja nyt vihdoin tuntuu siltä, että olisin taas valmis haastamaan itseäni.

Miltä susta tuntuu, olisitko valmis asettamaan tavoitteita ja tekemään töitä sen eteen?Toissa vuonna, mun jalkaongelmien keskellä juoksin puolimaratonin oikeastaan vain koska lääkäri sanoi etten enää ikinä pystyisi juoksemaan. Pitihän mun näyttää sille, että se oli väärässä! Ja senhän mä tein, vaikka pohkeet oli kivikovat ja aivan rikki vuoden ontumisesta ja vaikken ollut hirveästi kerennyt treenaamaankaan.

Nyt kun jalat ja koko kroppa on ehjä ja ensimmäisestä puolimaratonista jäi nälkä, haluan tehdä juosta sen ensi syksynä uudestaan! Haluan tehdä töitä, jotta saisin syksynä juostua matkan kahteen tuntiin. Haluan juosta pitkiä ja lyhyitä matkoja, vetää hikisiä intervalleja, tehdä pitkiä peruskestävyyslenkkejä, huoltaa kehoa ja syödä fiksusti.Mutta mä en halua tehdä sitä yksin!

Musta treenaamisessa on parasta se, kun sen fiiliksen voi jakaa toisten kanssa. Ja kun voi omalla esimerkillään tsempata ja innostaa myös muita! Sillä mä saan myös paljon inspiraatiota kun seuraan muiden matkaa kohti heidän omia tavoitteitaan.

Niinpä mä ajattelin, että haluaisin laittaa pystyyn jonkinlaisen tsemppiringin! Haluaisitko sä tavoitteesi kanssa lähteä mukaan? Jos sua kiinnostaa niin paina tuota sydäntä postauksen ylälaidasta tai kommentoi ja jaa omia ajatuksia millaisen tsemppiringin haluaisit 🙂 Tavoite voi olla joko mun tapaan puolimaraton tai sitten ihan mikä muu tahansa: vaikka neljä leukaa tai spagaatti. Siis oikeastaan ihan mikä vaan!Tsemppirinki lähtee käyntiin heti huhtikuun alusta jos tarpeeksi innokkaita lähtee mukaan! Omana ajatuksena olis, että tsemppiringissä ois myös aina välillä jotain ”viikon haaste” -tyyppisiä juttuja joista suorituneet voisin palkita erilaisilla teemaan liittyvillä palkinnoilla.

Kertokaa mielipiteenne ja halukkuutenne osallistua! Ja kutsukaa ihmeessä myös kaveritkin mukaan, sillä mitä enemmän porukkaa sitä parempi tsemppi ja energia <3

Innostuinein fiiliksin,
Aino

Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto