Yksin asuessani en ihan hirveästi jaksanut panostaa arkiseen ruokailuuni, mutta nyt kun kuvioissa on kämppis niin tilanne on monellakin tapaa erilainen. Onneksi!

Ensinnäkin mun ei tarvitse kokata joka päivä itse – ja se jos mikä on ihanaa, varsinkin väsyneenä tai kipeänä jolloin usein jää syömättä jollei ruokaa maagisesti ilmesty jostain lautaselle. Toisekseen musta on ihana tehdä ruokaa jollekkin toiselle, nähdä vaivaa ja panostaa. Osoittaa sillä tavalla sitä, että välittää ja toinen on itselle tärkeä. Kolmanneksi kämppis on tehnyt mun ruokailusta myös rennompaa enkä enää suhtaudu niin natsimaisesti siihen mitä suuhuni pistän, vaikka toki edelleen ravinto ja sen vaikutukset omaan kehoon on tärkeitä – mutta niin on myös höllääminenkin.

Kärsiessäni vatsakrampeista yksi ilta mun kämppis ihanasti paisteli mulle lettuja, vaikka oli itse ollut iltavuorossa ja tuli myöhään kotiin. Se kipu oli niin lamauttava, että ilman kämppistä mulla ois tainnut jäänyt syömättä.. Joten mä eilen halusin tehdä ruokaa vähän pidemmän kaavan kautta. Leikkiä kerrankin hyvää vaimoa! Niinpä mä sitten eilen kurvasinkin kotiin kaupan kautta ja laitoin hihat heilumaan..

KASVIKSILLA HÖYSTETTY MAKARONILAATIKKO
400 g rotukarjan jauhelihaa
paprika
sipuli
kesäkurpitsa
kaksi porkkanaa
2 dl kasvikermaa / kuohukermaa
kananmuna
yrttejä*
suolaa, mustapippuria
chili-kikhernemakaronia

Aloita laittamalla makaronit kattilaan runsaaseen veteen ja nosta se liedelle kiehumaan. Hienonna sipuli ja paprika ja raasta kesäkurpitsa ja porkkanat. Kuullota sipulit pannulla voissa ja lisää joukkoon jauheliha. Ruskista pari minuuttia, minkä jälkeen voit lisätä joukkoon muut kasvikset ja yrtit. Sekoita kulhossa kerma ja kananmunat ja lisää mausteet. Laita kypsät makaronit ja jauheliha-kasvisseos uunivuokaan ja kaada päälle munamaito. Sekoita tasaiseksi ja nosta 200 asteiseen uuniin n. puolen tunnin ajaksi.

Tästä tuli ihan älyttömän hyvää! Rakastan ruokia, joissa yrttien ja kasvisten maut tulee kivasti esille ja tää oli juuri sellainen. Aina yrttien kanssa ei oo onnea, mutta me käytetään paljon Lidlin pakastealtaasta löytyviä luomuyrttejä* ja suosittelenkin niitä kaikille! Ihan tosi käteviä ja edullisiakin, ja niiden kanssa tuntuu onnistuvan aina.

Kiinnostaisko teitä muuten postaus, johon kasaisin vinkkejä hyvistä & edullisista raaka-aineista? Ens viikolla aion joka tapauksessa toteuttaa postauksen kauppakassin sisällöstä ruokapäiväkirjan kera!

Ja nyt kun päästiin vauhtiin, niin pakko kehua vielä kikhernemakaroneja! Ostin niitä Lautasella -messuilta jokaista laatua ja niiden maku ja koostumus on ihan mielettömiä. Ei oo lainkaan limaisia tai jauhoisia, vaan ihan tavallisen makaronin tapaisia – mutta tietysti gluteenittomia ja paljon ravinteikkaimpia.

Maukasta viikonloppua,
Aino

Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto

Oon viime kuukausina tehnyt uudenlaisen tutkimusmatkan oman kehoni kanssa. Aloitin nimittäin lantiopohjan fysioterapian yhteistyössä ihanan Annakaisan kanssa! Vaikkei millään tapaa tunnettukkan toisiamme entuudestaan, on Annakaisan kanssaan ollut todella mukava ja helppo olla – ja se jos mikä on mun mielestä tärkeää, kun kyseessä on näinkin intiimi (ja sitäkin tärkeämpi!) asia.Tää on itseasiassa aikailla ensimmäinen kerta, kun oon ikinä kiinnittänyt minkäänlaista tarkempaa huomiota mun lantionpohjaan. Eikä sen ”oireiluun” ole edes koskaan ajatellut voivansa liiemmin vaikuttaa, koska harvemmin sitä näin nuorena miettii, että lantionpohjassa ois mitään vikaa.. eikö ne jutut kuulu synnyttäneille ja hieman iäkkäimmille naisille?

Ehei! Myös meidän nuorten on pidettävä lantionpohjastamme hyvää huolta, vaikakkin vähän eri syistä mitä on totuttu ajattelemaan.En ollut varautunut tai valmistautunut tulevaan millään tapaa lantionpohjani kanssa, vaan halusin mennä fysioterapiaan juuri sellaisena kuin olen. Ja jo ensimmäisellä kerralla mun silmät avautuivat ihan uudella tavalla! Rehellisesti mä ehkä vähän yllätyin ja hämennyin. Mun lantionpohjani lihaksiston kuntoa nimittäin testattiin ja mittailtiin, minkä seurauksena ilmeni että mulla on hyvin tyypillinen nuoren, paljon liikkuvan nuoren naisen lantionpohja. Lihaksista siis löytyy hyvin voimaa, mutta ei lähes ollenkaan kykyä rentoutua.

Kääks.

Viime kuukaudet oonkin harjoitellut lantionpohjan rentouttamista treeniohjelman avulla, jonka Annakaisa mulle laati. Ja se on ollut ihan uskomattoman haastavaa. Oon istunut tennispallon päällä ja miettinyt, että miksei mitään tapahdu ja yrittäny uudestaan kerta toisensa jälkeen – kunnes oon onnistunut. Yleensä vaan kerran tai pari, mutta silti onnistunut! Lantionpohja on ollut myös ajatuksissa mukana ja se on saanut treeniä niin työpäivien lomassa kuin autonkin ratissa.Lantionpohjan lihaksien kunto vaikuttaa paljon laajemmin, mitä moni ajattelee – tai edes itsekkään aiemmin tajusin. Lantionpohjasta huolehtimalla voi mm. vaikuttaa virtsan- kuin ilmankarkailuun (treenaavilla etenkin paljon painetta vaativissa suorituksissa), positiivisesti seksielämään, päästä eroon alaselän kipuilusta ja parantaa oman kehon tukea sekä luonnolliseta asentoa.

Ne tekevät tiivistä yhteistyötä keskivartalon lihasten, pakaralihasten ja lonkan liikkuvuuteen vaikuttavien lihaksien kanssa. Itse yllätyin täysin, kuinka paljon lantionpohjan rentouttaminen ja lonkankoukistajien käsittely vaikutti mun juoksun ”potkuun”! Tuntui, kuin olisin saanut mun kauan kadoksissa olleen juoksun kimmoisuuden takaisin.

Oonkin alkanut ymmärtämään, että lantionpohjan lihaksisto on naisille yksi tärkeimmistä! Ja mitä parempaa huolta pidän niistä nyt, sitä paremmin ne tulee kestämään tulevien vuosien haasteet. Tän jännityksen löytäminen mun kehosta on saanut mut kaipaamaan yhä enemmän rentoutta ja oonkin ottanut viime kuukaudet tietoisesti hieman kevyemmin – ei sillä että olis vättämättä tarvinnut, vaan siksi koska se on tuntunut hyvältä.Vielä ei olla tehty uusintamittausta enkä tiedä, onko lantionpohjani olo oikeasti sen rentoutuneempi nyt kuin pari kuukautta sitten. Mutta sen ainakin tiedän, että sen eteen haluan tehdä töitä sillä oon tajunnut kuinka iso rooli lantionpohjan lihaksistolla on mun jokapäiväiseen elämään. Niin toimistolla istuskeluun kuin siihen treenaamisenkin 😉

Yhden selvän merkin oon kuitenkin huomannut, jonka perusteella väittäisin että jotakin on tapahtunut. Mä nimittäin oon alkanut taas itkemään! Ja voi että se on ollut ihanaa. Tätä samaa ”selittämätöntä itkua” on tapahtunut aina ennenkin, kun mun lantionseutu on alkanut rentoutumaan – on kyse sitten ollut joogasta, energiahoidosta tai syvärentoutuksesta. Monesti kuuleekin puhuttavan, kuinka naiset varastoi tunteitaan lantion seudulle enkä mä taida olla tän suhteen poikkeus.

Miten on, pidätkö sä sun lantionpohjasta huolta? Tai ajattelitko alkaa pitämään? 😉

Inspiroituneena,
Aino

Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto