Nyt kun oon alkanut treenaamaan enemmän myös mun ruokavalioon on tullut enemmän hiilareita. Ne on mulle se palautumisen avain, se jota ilman en nuku öitäni kunnolla levollisesti ja juuri siksi syönkin yleensä iltapalaksi jättimäisen kulhon puuroa banaanin kera. Hah!

Yksi ilta viime viikolla halusin nautiskella puuroni vähän eri muodossa ja päädyinkin taikomaan mehevän banaanileivän, jonka raaka-aineet ovat hyvin pitkälti samat mitä mun puurokulhosta löytyy iltaisin. Banaanileipää tehdessä annoin siihen maustekaappien kätköissä oman jouluisen säväyksensä ja ensimmäistä palaa nautiskellessa taisin huokaista onnesta – niin hyvää se oli..

Itseasiassa niin hyvää, että söin koko kakun melkein yhdeltä istumalta.

MEHEVÄ BANAANILEIPÄ

3 banaania
3 kananmunaa
4 dl kaurajauhoa/hiutaleita
1 dl vanilja heraproteiinia
2 dl kauramaitoa/vettä
2 tl piparkakkumaustetta
1 tl psylliumkuitua
1 tl leivinjauhetta
0,5dl sulaa voita tai kookosöljyä
ripaus suolaa

Ja valmisuskin on helppoa kuin heinänteko! Lisää kaikki muut raaka-aineet paitsi rasva blenderiin ja sekoita tasaiseksi. Lisää viimeisenä voi ja kun taikina on valmis ja maku testattu, niin kaada se voideltuun leipävuokaan. Itse tosin käytin kakkuvuokaa, kun leipävuoka oli hukassa – joten sekin toki käy! Paista 200 asteisessa uunissa reilu puolisen tuntia. Nauti lämpimänä vaikkapa kookosmannan kera!

Unohdettu herkku banaanileipä nousi heti kertaheitolla taas omaksi suosikikseni ja teinkin sitä useamman kerran samalla viikolla. Ja ahh miten hyvin sen nauttimisen jälkeen nukuttaakaan! 😉 Lepo onkin ollut mulle nyt todella tärkeää, kun tuntuu että vuoden loppua kohden elämisen tahti tiivistyy: tasokokeita, koulunäyttöjä, asunnon myymistä, viimeisiä harrastusreissuja ja tietty ne päivätyöt.. onneksi kaikesta huolimatta ennätän öisin nukkumaan jopa yhdeksän tuntia sekä liikkumaan useamman kerran viikossa. Se jos mikä tekee ihmiselle hyvää!

Onko banaanileipä sunkin suosikki?

<3 Aino

TERVEELLISIÄ RESEPTEJÄ:
Täyteläinen lakritsikaakao / Paremmat vohvelit / Gluteeniton proteiinipannari

SEURAA MYÖS:

IG @makelaino / FB RAWinto

Torstain kevennyksenä kerron teille hauskan tarinan, joka toivottavasti samalla opettaa myös jotain. Itseäni tarina motivoi menemään aikaisemmin nukkumaan ja panostamaan stressittömämpään arkeen 😉

Nainen oli maalla ystäviensä talonvahtina heidän etelänmatkan aikana. Alkutalven huonon ajokelin ja hieman vaikeakulkuisemman tien takia nainen kulki työmatkat ystävänsä automaattivaihteisella nelivedolla, jotta pääsisi varmasti aina turvallisesti perille. Viikon aikana ajokeli oli useaan otteeseen hurja ja etenkin sankka sumu teki ajamisesta haastavaa.

Kun ystävien loma loppui, oli naisen tarkoitus ajaa omalla autollaan takaisin kotiinsa. Mutta kun nainen yritti käynnistää autoaan se ei käynnistynyt. Ei vaikka kuinka yritti! Ei auttanut soitto isälle eikä avopuolisolle, auto ei käynnistynyt. Ainut vaihtoehto oli hypätä ystävän autoon, ajaa sillä päiväksi toimistolle ja ajaa iltapäivällä takaisin käynnistämään autoa. Ja näin tehtiin.

Iltapäivällä ennen käynnistyskaapeleiden käyttöä päätettiin vielä kokeilla auton käynnistämistä – ja sehän käynnistyi! Nainen ei voinut ymmärtää, mitä juuri oli tapahtunut. Aamulla auto ei käynnistynyt sitten millään, mutta iltapäivällä ei ollut mitään ongelmaa.. Mistä ihmeestä olisi voinut olla kyse?

Kotimatkalla nainen soitti veljelleen kysyäkseen hänen mielipidettään auton ”ongelmasta”. Samalla kun nainen selitti tilannetta yksityiskohtaisesti läpi hän tajusi jotain.. hän oli yrittänyt käynnistää autoaan oikealla jalalla – ja hänen autonsa oli manuaalivaihteinen. Viikon automaattivaihteisella autolla ajettuaan hän oli yrittänyt käynnistää omaansa samoin, siis jalka kytkimen sijaan jarrulla. Nainen alkoi nauramaan itsekseen ja oli tyytyväinen, että vika oli kuskissa eikä autossa!

Kuten varmasti moni arvaakin, kyseinen nainen olin minä ja mulla oli takana rankat pari päivää. Niin rankat, että mun aktiivisuuskellon stressimittari oli puolet korkeammalla mitä normaalisti 😀 Täten myös yöunet oli jääneet huonoksi ja vaikka ajattelinkin olevani ihan toimintakykyinen, niin selkeästi aivoni olivat stressistä väsyneet.. Sillä kyllähän kymmenen vuotta manuaalivaihteisella autolla ajaneena mun olisi pitänyt a) osata käynnistää auto tai b) tajuta vika viimeistään siinä vaiheessa, kun soitan isälleni pyytääkseni apua tilanteeseen.

PS. Oon muuten miettinyt, että miksi mä aina soitan isille hädän hetkellä vaikka meillä on välimatkaa aina vähintään se 350km?

Onneksi osaan nauraa itselleni ja otin eilisen kokemuksen itselleni opetuksena, jonka seuraukseni olin eilen nukkumassa jo heti yhdeksän jälkeen – ja tänään stressitasot oli onneksi jo vähän laskeneet.

<3 Aino

LUE MYÖS:
Ostakaa meidän koti! / 7x smoothieresepti / Someton päivä

SEURAA MYÖS:
IG @makelaino / FB RAWinto