Ensin muhun iski liikuntakärpänen. Intohimo liikuntaan syttyi nopeasti ja siitä syntyi elämäntapa. Opin rakastamaan sitä tuskan tunnetta, kun itsensä tunkee omien mukavuusrajojen yli. Nykyään tätä rajan yli hyppelyä tapahtuu muutenkin, kuin pelkästään liikunnan saralla – olen saanut itseluottamusta kokeilla rajojani myös elämän muilla osa-alueilla. Olen saanut itseluottamusta liikunnan kautta, itsetuntoni on kohonnut ja otan rohkeammin askeleen kohti tuntematonta uteliaisuuden ottaessa vallan.

Itseluottamuksen ja itsetunnon kasvaessa myös arvostus itseäni kohtaan on kasvanut. Ennen koin, että kaikki hyvä pitää ansaita tekemällä kovasti töitä ja uhrautumalla. Nykyään tiedän, että olen kaiken hyvän arvoinen ilman uhrautumisiakin. Joidenkin korvaan tämä voi särähtää itserakkaalta, mutta kyllä mun mielestä jokainen ihminen ansaitsee vaan parasta ja on oikeutettu sitä itselleen tarjoamaan 😉

Sen jälkeen kun opin pitämään kehostani hyvää huolta ja hemmottelemaan sitä, luonnollisesti mielenkiinto myös kauneudenhoitoon heräsi. Tottakai haluan voida kokonaisvaltaisesti hyvin ja yhtälailla ihonhoito on osa sitä. Huoliteltu ulkonäkö on osoitus itsekunnioituksesta ja arvostuksesta myös muita ihmisiä kohtaan. Ja kyllähän kaikki ihanan turhamainen tyttöhömppäily on hyvin rentouttavaa aina välillä 😀Välillä on ihana hemmotella itseään ja lämmöllä muistelen omaa visiittiäni Rohdos-Ala:lla. Minulle tehtiin siis kasvohoito Phytocéanen merellisillä tuotteilla, jotka ovat oivallisia kosteuttamaan mun tyylistä pintakuivaa ihoa – hoidon tavoitteena on tehdä ihosta raikas, tasapainoinen ja ihanteellisesti kosteutettu, jolloin ihon on helppo hyödyntää myös muiden raaka-aineiden teho.

Sen lisäksi että iho pehmentyi ja heleytyi hoidosta, kyseinen hemmotteluhoito teki loistavaa myös mielelle – tunnin pakollinen rentoutuminen paossa ulkomaailmasta tekee ihmeitä stressitasoille, hih 😉Phytocéanen raaka-aineet on ainutlaatuisia ja erittäin mineraalipitoisia, joten ne tajoaa iholle harvinaisen tehokasta kosteutusta ja suojaa. Oonkin käyttänyt saamiani tuotteita myös nyt hoidon jälkeen ja mun silmän ympärystä koristaneet miliumit on hävinny puolella eikä ihoakaan enää kiristä entiseen tapaan – vaikka juuri yleensä aina syksyisin mun naama alkaa pikkuhiljaa hilseilemään!

Kaikista parasta on, että kemikaalisen hajun sijasta tuotteet tuoksuu ihanan raikkaalle, puhtaalle ja luonnolliselle <3Kiireisen naisen pelastajaksi on myös osoittautunut Red Carpet Manicuren geelilakkaus, jonka kävin tekemässä pari viikkoa takaperin Miss Lis:llä. Olin ensin ihan kauhuissani, kun mun käskettiin tehdä lakkaus itse, mutta sehän sujui kuin lasten leikki 😀 Helppoutensa ja kestävyytensä puolesta tää on loistava valinta sporttimimmille, joka ei halua tekokynsiin sotkeutua!

Videosta voitte tsekata, kuinka helposta hommasta on kyse 😉 Ja miettikää, tuossa kuvassa mun lakkaus on ollut kynsissä jo useamman viikon – ja on edelleen täysin kärsimätön, ihan huippua!

Tuotteita voi tilata kätevästi Miss Lis:n verkkokaupasta 🙂

Rakastan kynsilakkoja ja kauniita kynsiä, mutta harvoin mulla on aikaa odotella kynsien kuivumista ja usein lopputulos on kaikkea muuta, entä siisti.. ja harmillisesti lopputulos kestää yleensä nättinä vain pari päivää, kun kynsiä ei hirveästi tuu varjeltua arjen tohinoissa. Kynsien lakkaus onkin yleensä aina yks stressinaiheuttaja bile-iltoina 😀 Tuttu tunne varmaan muillekkin…? 

Geelilakkaus on heti kuiva, kestää kynsissä pari-kolme viikkoa kauniina ja mikä parasta – kynsi kasvaa ja vahvistuu lakan alla! Mun kynnet ei oo aikoihin ollu näin pitkät ja vahvat 🙂 Edes keskiviikkona SandBell -tunnilla ei kynnet lohkeilleet, vaikka pitkät onkin! 😀 

Seuraavaksi lähdenkin testaamaan kynsien kestävyyttä Marvin Burtonin valvovien silmien alle 😉 Tiedossa on viikonlopun täydeltä koulutuksia ja ohjelmassa on ainakin SandBelliä, Battleropea sekä lihaskuntojuttuja.. oon ihan superinnoissaan! 

Kivaa viikonloppua kaikille! <3

Kehokuurin myötä oon saanut todella paljon yhteydenottoja ja iso kiitos niistä, ihana huomata että omaan hyvinvointiin panostaminen on teille monelle niin tärkeää! <3 Mutta yhteen asiaan oon kiinnitänyt erityisesti huomiota – ruokayliherkkyyksien määrään, joista ihmiset kertovat kärsivänsä. Määrä on valtava ja kyllä, minäkin kuulu(i)n tähän joukkoon. Rupesinkin miettimään, että mistä tälläinen massailmiö johtuu? Vai onko näin ollut aina?

Stressi on varmasti yksi suurimmista vaikuttajista näihin ongelmiin, epäilisin. Ongelma on se, että stressiä on niin monenlaista ja se ilmenee eri ihmisillä eri tavalla, joten sitä on hankala tunnistaa. Loppuun palaminen ja hermoromahdus ei ole ainoita stressin merkkejä ja usein stressin oireet huomataan vasta sitten, kun on liian myöhäistä. 

Tarkoitan stressillä siis tilannetta, jossa stressihormonien määrä on kehossa koholla. Ei hetkellisesti, vaan jatkuvasti niin, että tilanne ei pääse normalisoitumaan. Luonnollisesti silloin elimistö häiriintyy, samoin ruuansulatus. Pitkittyneessä stressissä nämä häiriöt voi aiheuttaa aukkoja ruuansulatukseen, jolloin näitä ruokayliherkkyyksiä pääsee muodostumaan – toisinsanoen ruuansulatuskanava ei kykene sulattamaan kaikkia ruoka-aineita normaaliin tapaan.

Liian vähäinen uni, ruokavalinnat ja tietysti liikunta vaikuttaa hormonitasapainoon ja täten stressihormonien määrään. Ruokavalioon on tietysti kiinnitettävä huomiota, kun vatsa alkaa oireilemaan, mutta tilannetta kannattaa tarkastella laajemminkin. Kuinka paljon vaadin kropaltani päivittäin, aiheutanko sille turhaa stressiä päivittäsillä valinnoillani?

Nostan taas esille liikunnan sillä uskon, että sillä on tietyssä suhteessa tekemistä tämän ruokayliherkkyys-ilmiön kanssa. Useimmat ihmiset nimittäin raportoivat olevansa fyysisesti aktiivisia, mutta vatsa oireilee.. ja en tiedä oletteko huomanneet, mutta ainakin itse oon kiinnittänyt huomiota kuinka useat fitness-urheilijat kertovat kärsivänsä ruokayliherkkyyksistä? Toki samaa varmasti ilmenee muillakin urheilun saroilla, mutta seuraan itse pääsääntöisesti fitness-blogeja, siitä tämä huomio 😀

Liikunta nostaa stressihormonien tasoa. Jos liikkuu liikaa, ei kroppa pääse palautumaan ja samalla stressitasotkin jäävät päälle. Ja summasummarum, hormonitasapaino on mennyttä. Ruokayliherkkyydet voi siis yhtälailla olla kehon tapa kertoa, että nyt mennään liian lujaa – ”hidasta tahtia, kiitos”.

Kiinnitin tähän huomiota siksi, että en kuule samankaltaista valitusta ruokayliherkkyyksistä ihmisiltä, jotka eivät ole fyysisesti samalla tavalla aktiivisia.
Vai onko se vain sitä, että heitä ei kiinnosta oma hyvinvointi samalla tavalla?
Eivätkö he tunnista näitä merkkejä kehon tavaksi viestiä itsellemme?
Vai vaadimmeko me liikuntaan hurahtaneet terveyspirkot kropaltamme liikaa?

Ruokavalinnat on tietysti myös olennaisessa osassa – mitä epäterveellisemmin syöt, sitä isomman rasitteen elimistöllesi annat. Ja ahhhh mites nää ruokateollisuudessa viimeaikoina hurjasti lisäntyneet ”terveystuotteet” eli lisäainepommit ja e-koodihirviöt, joista oon aiemminkin puhunut? Mä myöhästyisin koulusta, jos rupeaisin nyt puhumaan niistä 😉 Mutta oon kirjoittanut niistä aiemmin tässä postauksessa.

Huh! Kiitos tästä. Kylläpä teki hyvää päästä purkamaan vähän ajatuksia, jotka aamulla mieleeni pölähti 😀 Nyt reippaasti kouluun ja sitten töihin – ihanaa torstaita kaikille <3 !