Tyypillisestä järven rannalla vietetystä sään ja nesteytyksen puolesta kosteasta mökkijuhannuksesta poiketen loin uusia perinteitä viettämällä Juhannusta kaupungissa. Kuvistakin päätellen Juhannus oli hyvinkin herkullinen ja perinteiset Juhannustaiat muuttuikin näppärästi kakkutaioiksi, kun lyötiin ihanaakin ihanamman Tiian kanssa päämme yhteen!

Kakkutaikojen lomassa nautiskeltiin myös luonnosta, kaupungin hiljaisuudesta ja käperryttiin viltteihimme kahvikuppien kera miettimään syntyjä syviä, ihmettelemään elämää ja nauramaan muutamat rypyt lisää kasvoille. Tiian hurmaava pikkumies Luda piti myös huolen siitä, että kakkujen teon lomassa ei aika kerennyt käydä pitkäksi ja myös omaksi yllätyksekseni kaiken tämän lomassa myös näppikseni sauhusi kovaa tahtia, viimeistellen tärkeitä ajatuksia tulevan kirjani kansien väliin.

 Kakkutaikojen lopputuloksena syntyi nämä kolme herkullista kaunokaista: raaka omenamuru-kanelipiiras sekä mansikka-raparperi ja suklaa-chai raakakakut. Kolme mauiltaan niin erilaista kakkua etten onnistunut valitsemaan suosikkiani, vaan keskityin sen sijaan herkuttelemaan lyömättömän tiimityön aikaansaannoksilla!

Näillä resepteillä kelpaakin sitten opastaa tulevia kakkutaitureita Foodin Akatemian tulevilla Raakakakkukursseilla. Joko muuten huomasit, että kursseillamme on tyytyväisyystakuu? Ainakin makujen sinfoniaa ei kursseilta tule uupumaan, sen voin luvata!

 Tiian vieraanvaraisuudesta nauttiessa ruokapuoli oli kyllä kohdallaan ja herkullisen siemenpitsan lisäksi herkuteltiin myös keskikesän juhlaan sopivasti lohella ja uusilla perunoilla kera sipulin ja tuhdin voisilmän. Ai että! Eikä sadekaan onnistunut haittaamaan, kun kaijuttimista kaikui Mikon verraton kesähitti, joka saa vedettyä hymyn korviin aivan huomaamatta 🙂

Erittäin erilainen, mutta inspiroiva ja rakkaudentäyteinen Juhannus takana. Pyöräilinkin kotiin hymy hölmössä virneessä, kiitollisena kaikesta. Etenkin korvaamattomasta ystävästä, jonka arjessa mulla on ilo ja kunnia olla osana. Kiitos Tiia, kiitos Luda <3

Täydellisen rentoutuneena ja inspiraatiota täynnä odotankin innolla huomista ja tulevaa viikkoa. Vaikka vielä alkuviikosta olinkin välillä hieman hämilläni ja hukassa ajatusteni kanssa, niin nyt mulla on älyttömän hyvä fiilis kaikesta tulevasta. Etenkin torstain kakkukurssista, hahha!

Rentouttavaa sunnuntaita,
<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa

Satuin eilen surfailemaan ympäriinsä netissä ja järkytyksekseni päädyin lueskelemaan Hanna Partasen tuoreinta haastattelua. Sinällään en tiedä miksi asiasta edes järkytyin niin paljon sillä onhan se pitkään jo tiedetty, että virallista linjaa edustavien ravitsemusterapeuttien suositukset ovat vähintääkin kyseenalaisia… Kuten taas tälläkin kertaa.

Haastattelu koski makeanhimoa, johon Partanen nerokkaasti esitti ratkaisuksi ostaa hitaasti syötäviä karkkeja joita ei voi syödä niin paljoa kerrallaan. Anteeksi mitä?! Entisenä pahemman laadun sokerinarkkina voin kertoa, että pussillinen merkkareita onnistuu ainoastaan saamaan vihaiseksi puhumattakaan siitä, että vaikeasti syötävyys onnistuisi oikeasti hidastamaan makeanhimon kourissa kärvistelevää karkkihiirtä.

Toiseksi sokerin vaaroista ja haitallisuudesta tietoisena en ikinä suosittelisi makeanhimoon sokeri, joka hetkeksi tyydyttäen kasvattaa makeanhimoa entisestään. Kuten Safkatutkassa jo osuvasti todettinkin, on Partasen suositus lähes sama verrattaessa tilanteeseen jossa alkoholistille suositeltaisiin kirkasta viinaa sen juomisen vaikeuden vuoksi. Olen kirjoittanut sokeririippuvuudesta ja sokerin haitoista jo aiemmin ja lainaankin tähän väliin itseäni:

Älä siis turhaan soimaa itseäsi, jos itsehillintä pettää karkkikippojen äärellä sillä harvalla karkinsyönti jää vain yhteen makeiseen. Tunnustan itsekin, että jos nappaan yhden karkin syön varmasti kaikki loputkin, vaikka karkki ei edes maistuisi hyvälle. Robert Lustig kertookin Time-lehdessä sokerin täyttävän riippuvuuden neljä kriteeriä: ylensyömisen, vieroitusoireet, himon sekä herkistymisen myös muille riippuvuutta aiheuttaville aineille ja altistuessaan jatkuvasti sokerille aivojen mielihyväkeskus reagoi aina vain vähemmän minkä vuoksi syödyt sokerimäärät herkästi kasvaa.

Sokeri koukuttaa ja saa ostamaa lisää sokerilla kyllästettyjä herkkuja, kuten karkkeja. Ja ihmettelen, missä purkissa Partanen on elänyt sillä hän selkeästi näkee karkinsyönnin ainoana huonona puolena kalorit. Anteeksi vaan, mutta eikö kalorit olekin juuri sitä energiaa jota elimistömme tarvii toimiakseen? Kaloreiden sijaan kannattaisi ehkä ennemmin kiinnittää huomiota ravinneköyhyyteen. Tässä tapauksessa siis ravinnottomuuteen.

Monissa tuotteissahan, joihin sokeria ei edes tarvittais, sitä käytetään juurikin koukuttavan vaikutuksensa vuoksi. Se on mun mielestä sairasta ja ihmisten terveydellä leikkimistä, mutta valitettavasti rahalla on aivan liian iso valta tässä maailmassa.

Onneksi jokainen voi kuitenkin tehdä valintansa itse. Minä tyydytän jatkossakin makeanhimoni jollain muulla kuin sokerilla kuten vaikkapa hunajalla, tuoreilla taateleilla ja kotimaisilla marjoilla. Niiden positiiviset terveysvaikutukset ovat kuitenkin kiistattomat!

Millaisia ajatuksia Hanna Partasen haastattelu siellä herätti?

Sokeripaasauksen voimin (anteeksi – en millään vaan voinut olla asiasta hiljaa!) toivottelen teille ihanaa Juhannusta! Ja jos luonnolliset sokerittomat herkut kiinnostaa, vaikkapa kesäkekkereiden kruunuksi, niin reseptejähän täältä blogista löytyy pilvin pimein.

<3 Aino

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa

Alempi kuva: Katri Viirret / Fit You Too