Heippa! Oon potenut huonoa omaatuntoa siitä ettei mulla oo ollut aikaa kirjoittaa teille ja siitä, että tiedän ettei sitä tuu olemaan myöskään tulevalla viikolla. Mä nimittäin muutan mun uuteen kotiin reilun viikon päästä ja tässä välissä kaiken pakkailun ja siivoilun lomassa mulla on tiedossa kaksi reissua Helsinkiin, pari koulutusta, yksi urbaanin kaupunkiseikkailu, treenejä, treffejä ystävien kanssa, brunssimeininkejä sekä tietysti vuoden odotetuin festari!

Kiirettä siis on pitänyt ja tulee vielä hetken pitämään, eikä mun postailua oo helpottanut temppuileva netti tai toimistolle unohdettu tietokoneen laturi. Annatte siis varmaan anteeksi, että keskityn nyt hetkeksi kaikkeen muuhun kuin kirjoittamiseen? Hassua tosin on, että yleensä tälläisen synninpäästön jälkeen kaikki alkaa rullaamaan taianomaisesti ja kaikki luonnoksissa roikkuvat toivepostauksetkin herää henkiin kuin ihmeen lailla… 😉

Niitä odotellessa kasasin teille kokoon suosittuja postauksia mun blogin arkistoista – kirjoituksia kun on kertynyt viimeisen neljän ja puolen vuoden aikana 1351, tai oikeastihan niitä ois varmasti enemmän jos en ois aikoinani tehnyt pientä siivousta..

• Kaunis päivettynyt hipiä, luonnollisesti on kesän lähestyessä ajankohtainen kirjoitus sisältäen vinkkejä luonnollisesti intensiivisempään ja pitkäkestoisempaan rusketukseen! Ja nää vinkit on testattu ja todettu monta kertaa toimiviksi 🙂
• Näin sain hormonit tasapainoon sisältää omakohtaisia kokemuksia sekä oivalluksia monille nuorille naisille tärkeästä aiheesta. Myös muista hormonitoimintaan liittyvistä kirjoituksistani voi olla apua, jos kamppailet samojen ongelmien kanssa!
• Kortisoli – ystävä vai vihollinen?
• Kookosöljy on mun lemppari ja jopa mun työpöydältä löytyy yksi purkki. Arvaatko miksi? Lue mun vinkit kookosöljyn monipuoliseen käyttöön niin ymmärrät miksi 😉
• Kukkakaaliwingsit on myös yks omista lemppariresepteistä ja kuuluu myös lukijoiden suosikeihin!
• .. ja kaikkien viikonlopuksi brunssia suunnittelevien kannattaa kurkata reseptit minibrunssin järkkäämiseen! Helppoa ja herkkua 🙂
• Ruokavalioasioista kiinnostuneille ja niitä pohdiskeleville blogista löytyy paljon luettavaa, kuten kirjoitus gluteenittomasta, sokerittomasta ja maidottomasta ruokavaliosta.

Mitkä aihealueet sua kiinnostaa eniten? Kaipailisitko enemmän mun blogiin päiväkirjamaisia postauksia, vai onko tää nykyinen tyyli susta kivempi? 🙂

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

Moikka! Tuntuu niinkuin en olis kirjoitellut teille ikuisuuteen, mutta oikeastihan mun tietokone oli suljettuna vain neljä päivää – ja se neljä päivää teki ihmeitä. Oon tänään ollut aamusta asti täynnä virtaa ja energiaa, ja se on kyllä näkynyt ja tuntunut ihan jokaisessa solussa. Tänään myös starttasin mun pienen kokeilumuotoisen ”kevätprojektin” ja jää nähtäväksi, että syntyykö sen seurauksena jotain raportoimisen aihetta teillekkin 😉

Palataan niihin juttuihin sitten myöhemmin, ja palataan nyt itse aiheeseen eli otsikkoon. Viime viikolla mun syntymäpäivänä kerroin ettei musta tuntunut miltään. En juhlinut, enkä oikeastaan tehnyt edes mitään erikoista vaan illalla kymmenen tunnin työpäivän jälkeen menin yksin kotiin, laitoin musiikit täysille ja pidin tunnin pakkausbileet minkä jälkeen vedin lenkkarit jalkaan, laitoin äänikirjan pyörimään ja lähdin iltakävelylle kohti avantoa.

Tein siis juuri sitä, mitä mä sillä hetkellä kaipasin ja mikä tuntui musta hyvältä – enkä sitä mitä mä ajattelin että mun pitäisi mun syntymäpäivänä tehdä. Oikeastihan se oli vain yksi päivä muiden joukossa. Omalla tavallaan tosi mahtava ja täynnä pieniä hyviä hetkiä – ja ne oli niitä, mitkä teki päivästä ihmeellisen – ei se, että mä täytin vuosia. Ihan samalla lailla jokaisessa päivässä on läsnä ne pienet hetket, onnistumiset, vastoinkäymiset ja tunneskaalat laidasta laitaan ja juuri niistä ne isot asiat rakentuu – ja sitä mä itse kutsun merkitykselliseksi elämäksi.

Elämä tapahtuu kokoajan, joka hetki ja kaikkialla. Ja siellä omassa kuplassa sulla on mahdollisuus kokea vain se, mitä siellä kuplan sisällä tapahtuu.

Varmasti parasta, mitä mä oon lyhyen elämäni aikana oppinut on ollut oppia olemaan läsnä ja ennenkaikkea olemaan rehellinen itselleni. Ja miten sen kautta oon oppinut päästämään irti kaikesta turhasta. Oletuksista, odotuksista ja niiden luomista paineista. Niitä nimittäin tää yhteiskunta luo meille jatkuvasti, tai ehkä ennemmänkin se antaa meille eväitä niiden luomiseen – sillä kukaanhan ei niitä meidän puolesta omaan päähämme istuta.

Kaiken hälinän keskellä on helppo sokaistua ja lähteä laput silmillä seuraamaan ajatuksia siitä ”mitä meidän pitäisi tehdä”  unohtaen se oikeasti tärkein asia. Silloin voi usein ollakkin järkevämpää lyödä jarru pohjaan ja istahtaa hetkeksi kannon nokkaan miettimään ”mitä mä haluaisin tehdä”. Hidastamalla tahtia on myös helpompi huomata mitä ympärillä tapahtuu ja kokemuksesta voin kertoa, että silloin sun elämässä vasta alkaakin tapahtua!

Kuinka huomaat ajautuneesi mieltä avartaviin keskusteluihin. Miten oven avaaminen vanhukselle onnistuu tekemään teidät molemmat onnellisiksi. Kuinka yhtäkkiä huomaatkin olevasi joka paikassa oikeaan aikaan, aina siellä missä tapahtuu ja elämä on mahdollisuuksia täynnä.

Vaikka kuinka hienoa onkin saavuttaa asioita ja saada piirrettyä rakseja seinään, niin siihenkin suohon voi tipahtaa liian syvälle. Aivan kuten kaikessa, liika on aina liikaa. Jos elämä on päivästä toiseen ja aamusta iltaan pelkkää kaavamaista suorittamista ja täydellisuuden tavoittelua eikä rutiinit anna varaa heittäytyä mukaan arjen pieniin hetkiin, voit sulkea itseltäsi ovia joiden takaa voi löytyä jos jonkinlaisia aarteita. Ikinä ei voi tietää mitä elämä on suunnitellut sun varalle, mutta sen saa selville vain heittäytymällä mukaan sen vietäväksi!

Oon toki itsekkin elänyt aikataulujen ja suunnitelmien orjana milloin mielessäni maine ja mammona, milloin alhaisempi rasvaprosentti. Ne kokemukset on näyttäneet mulle kuinka vahva mielenvoima mulla on, mutta vielä voimakkaammin oon oppinut ettei minkään asian takia kannata laittaa elämää ”tauolle”. Elämä ei tapahdu sitten kun, eikä syntymäpäivinä tai jouluna, vaan joka päivä – ne mahdollisuudet, aidot kohtaamiset, onnekkaat ja onnettomat sattumat jotka saa meidät tuntemaan olevamme elossa ja olomme merkitykselliseksi jää huomaamatta jos suoritetaan arkeamme silmät sidottuina.

Ja uskokaa tai älkää, nyt kun oon alkanut pääsemään irti suorituspaineista on myös kaikki mun tekeminen alkanut tuottaa parempaa tulosta – ja mä uskon, että se johtuu puhtaasti siitä etten enää tuhlaa aikaa asioihin jotka mua ei vois vähempää kiinnostaa.

Ihanaa ja energistä uutta viikkoa,

PS. Huh! Tuntuipa hyvältä taas kirjoittaa.

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa