Huh hellettä! Onpa ollu varsin ihana alkuviikko – aurinkoa on riittänyt ja lämpötilakin on hiponut hellerajoja. Aika ihanaa! Parina päivänä oon jopa intoutunut siirtämään toimiston pihalle ja makoillut läppärin kanssa nurmikolla.. ei niin ergonomista, mutta jo puolen tunnin aurinkoterapia on onnistunut tekemään ihmeitä vireystasoille 🙂

Auringon ja lämmön läsnäollessa myös mun ruokavalio on muuttunut hieman raikkaampaan suuntaan. Enää ei tee samalla tapaa mieli mitään tuhtia ja täyteläistä, vaan ennemminkin raikkaat ja kevyet maut vetää puoleensa. Salaatit, smoothiet, keitot.. ja viimepäivinä suosikkeja on ollu myös mehujäät! Sellaiset simppelit, jotka valmistuu hetkessä ja odottaa pakkasessa hetkeä jolloin keho kaipaa jotain viileää.

Me tehtiin mehujäitä itse jo lapsuudessa, joten mistään uudesta hommasta ei ollut kyse – vaikka olinkin lapsenomaisen innokas saadessani kotiin Lekuén uudet mehujäämuotit! Ihania leikkisiä muotoja ja silikonin ansiosta ihan äärettömän helppokäyttöisiä. Ja ainakin näiden kestävyyttä tullaan tämän kesän aikana koettelemaan tässä taloudessa, haha 😉

Jo lapsena opin sen, että mehujäihin voi oikeastaan jäädytellä sisään mitä tahansa mieli tekeekään. Silloin käytettiin paljon mummon tekemiä mehuja, mutta nyt oon alkanut leikittelemään ideoilla ihan eri tavalla – vaikka kyllä ne ihan aidosta mehustakin tehdyt viileät jäätelöpuikot ajoi asiansa paremmin kuin hyvin.

VALLOITTAVAT VIHERJÄÄT
3,5 dl kookosvettä
0,5 dl sitruunamehua
1/2 annos viherjauhetta

Sekoita ainekset keskenään sheikkerissä ja kaada muotteihin. Pakasta parin tunnin ajan ja nauti!

Näitä varpaita haluais varmaan monikin nuolaista, ja jää nähtäväksi missä kaikissa väreissä ja mauissa innostun mehujäitä vielä tehtailemaankaan 😉 Oisko teillä jotain ideoita tai lemppari makumuistoja, vaikkapa sieltä lapsuudesta?

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

Käyn aika harvoin kasvohoidoissa tai muussakaan vastaavassa hemmottelussa, mutta kun mulla tuli mahdollisuus päästä PUR Hoitolaan testaamaan mun ihanan ystävän Rosin kehuttua ayurvedistä kasvohoitoa ei mua tarvinnut liiemmin houkutella! Raivasin kiireen keskeltä kalenteriin tilaa ja rupesin innolla odottamaan mitä Rosi saisi aikaan mun koko alkuvuoden oikutelleelle iholle..

Nimittäin jostain kumman syystä mun aina niin hyväkuntoiset kasvot oli joulukuusta lähtien ollu enemmän tai vähemmän täynnä epäpuhtaksia ja finnejä enkä keksinyt m-i-t-ä-ä-n selitystä asialle. Kunnes oikeastaan pari päivää ennen hoitotuoliin asettumista rupesin itsekseni jo vähän yhdistelemään lankoja ja löytämään syyn jos toisenkin ihon oireiluun – onneksi pääsin ammattilaisen käsittelyyn ja todistamaan luuloni oikeaksi, sekä avaamaan silmiäni myös muille vaikuttaville tekijöille.

Ennen kasvohoidon aloittamista nuuhkin erilaisia eteerisiä öljyjä ja valitsin tuoksuista itselleni mieluisimman, joka höyrysi ihanasti huoneeseen koko hoidon ajan. Tuoksu oli tietysti rauhoittava pitta-tuoksu jota tuoksutellessa mä tunsin mun kehon ihanasti viilenevän ja mielen rauhoittuvan – eli juuri se, mitä juuri siihen hetkeen tarvitsinkin.

Ayurvedan mukaan ihmisen kehotyyppi pysyy aina samana, mutta ihotyyppi voi muuttua ja elää koko elämän ajan. Mun oikukas iho olikin tyypiltään kapha eli rasvainen, tukkoinen ja samea minkä vuoksi Rosi valitsikin hoitoon sitä tasapainoittavat tuotteet. Tää oli mulle itselleni täysin uutta sillä aina aiemmin mun iho on ollut hyvin pittamainen eli pintakuiva ja hieman herkkä.

Hoidossa käytetyt Lakshmin luomulaatuiset tuotteet on ayurvedisiä ja ne on siis suunniteltu kehotyyppien mukaan. Tuotteissa vaikuttavat aineet on ayurvedasta tuttuja yrttejä ja niihin on myös uutettu jalokiviä mikä lisää tuotteisiin positiivista energiaa 🙂 Yrttien ja uutteiden lisäksi tuotteista löytyy eteerisiä öljyjä, jotka hoitavat niin mieltä kuin kehoakin. Aivan kuten ayurvedakin, niin myös Lakshmin tuotteet ja Rosin tekemä kasvohoito olivatkin enemmän kuin pelkkää kosmetiikkaa tai kasvohoitoa vaan kokonaisvaltainen kokemus. 

Kun puhun hoidon kokonaisvaltaisuudesta, niin myös tarkoitan sitä. Mulla on nyt kevään aikana päässyt hieman mopo karkaamaan käsistä mikä saa mut helposti käymään ylikierroksilla – ja se näkyi niin ihon kunnossa, kuin myös mun mielessäkin. Saapuessani Hakaniemeen PURin Hoitolaan mun oli tosi vaikea rauhoittua ja mielessä juoksi vähintään viisi ajatusta yhtä aikaa täysin vailla päämäärää.

Kuitenkin oven sulkeuduttua ja päästyäni lämpimän hoitopöydän syleilyyn musta tuntuu kuin oisin laskeutunut ihan omaan maailmaan. Toki ensin mun piti purkaa Rosille pari isoa asiaa mun sydämeltä, mutta heti sen tehtyäni mun oli helppo päästää irti ulkomaailmasta – kuluneesta viikonlopusta, tulevasta kotimatkasta, vähän nyrjähtäneestä sydämestä ja kivoista jutuista jotka sai mut odottamaan tulevaa viikonloppua kuin kuuta nousevaa.

Vaikka jo pelkästään silmien sulkeminen ja eteeristen öljyjen tuoksuttelu onnistui rentouttamaan mua, jotain maagista tapahtui kun Rosi aloitti hoitoon kuuluvan ayurvedisen hieronnan… Mun viimeisetkin jännityksen rippeet katosi ja musta tuntui, kuin aika olis pysähtynyt. Hieronta oli lempeää ja liikkeet tuntui siltä kuin tuuli olis sivellyt mun kasvoja, ja aivan kuin se tuuli olis ollut mun ovi Narniaan. En olisi halunnut sen koskaan loppuvan, vaan olisin halunnut jäädä siihen rentoutuneeseen onnentunteeseen koko loppuillaksi – tai vaikka vuodeksi, jos se vaan ois ollut mahdollista.

Kun vihdoin maltoin nousta kotoisan lämpimän hoitopöydän syleilystä huomasin, että peilistä katsoi aivan erinnäköinen tyyppi kuin hoitoon saapuessa: mun iho oli kirkas ja puhdas, ja näytti ainakin kaksi kiloa kevyemmältä! Vaikka viikonlopun aikana suklaansyönnillä hankitut finnit koristivat edelleen leukaa, nekin näyttivät paljon rauhallisemmilta ja tasaisemmilta eivätkä huutaneet lainkaan niin kirkkaan punaisina kuin aiemmin. Olin häkeltynyt! Ensimmäistä kertaa aikoihin mun iho hengitti ja se tuntui ihan uskomattoman hyvältä.

Kaiken muun hyvän lisäksi mun olo oli paljon rauhallisempi ja rennompi, ja hädintuskin enää muistin mikä mua oli aiemmin päivällä edes onnistunut harmistuttamaan tai stressaamaan.

Hoidon jälkeen Rosi asianmukaisesti neuvoi mua kasvojen hoidossa, ja vaikka ollaankin käyty sama keskustelu jo useampaan kertaan niin hoidon jälkeen olin paljon vastaanottavaisempi kaikelle mielenkiintoiselle tiedolle – sekä myös mun kasvot tulevalle kotihoidolle. Oon itse esimerkiksi aliarvostanut kasvovettä viimeiset vuodet, vaikka se onkin erittäin tärkeä ihon pH:n tasoittaja puhdistuksen jälkeen sillä iho pystyy paremmin puolustautumaan vapailta happiradikaaleilta eikä kasvoille tule niin herkästi ihomuutoksia.

Kasvohoitojuttujen lisäksi Rosi valkkas mulle pari hyvää ravintolisää tukemaan mun ihon kuntoa, joita oonkin nyt käyttänyt tunnollisesti! Näihin kuului mun jo aiemminkin hehkuttaman Wild Nutrition sarjan B-complex ja Skin, Hair & Nails, jotka on valmistettu ainutlaatuisella Food Grown -menetelmällä. Kyseisessä menetelmässä ravintoaineet kasvavat ja kehittyvät oikeassa ravinnossa, jolloin ne itse muuntuvat ravinnoksi ja niiden teho voimistuu! Tällöin myös keho tunnistaa sen ravinnoksi ja osaa käyttää ravinteet hyödykseen parhaalla mahdollisella tavalla 🙂

Kaksi muuta ihon supersotilasta on ayurvediset ”Luonnon hehku” ja ”Naisen elämä”, joista etenkin ensimmäinen on erinomainen iholle sisältäen runsaasti neemiä. Näitä oon syönyt aiemminkin yhdessä kuurina mun pitan ollessa koholla ja se on aina auttanut heti! Enkä tälläkään kertaa joutunut pettymään, vaan huomasin jo neljän päivän jälkeen mun olossa selkeää muutosta.

Ihosta on siis hyvä pitää huolta niin sisäisesti kuin ulkoisestikkin – ja ”olet mitä imeytät” näkyy kyllä aika vahvasti läpi kasvoilta. Kuitenkaan ruokavaliokaan ei voi tehdä kaikkea minkä vuoksi omien päivittäisten hoitorutiinien ja käytettävän kosmetiikan tulee olla omalle ihotyypille sopivaa, jotta iho pysyy ravittuna ja pystyy hengittämään.

Miten sä pidät huolta sun ihostasi? Käytkö usein hoidoissa tai onko sulla jotain tiettyjä rutiineja? Rosin suosituksen mukaan kasvohoidossa kannattaisi käydä aina vuodenaikojen vaihteessa, eikä se musta kuulosta yhtään hullummalta idealta – varsinkaan, jos jokainen kerta on yhtä nautinnollinen kuin tämä viimeisin 🙂

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa